perjantai 28. joulukuuta 2012

Valmistautumista vuoteen 2013

Joulua on lusittu ja olo on ihan sen mukanen. Syöty on muutamassa päivässä varmaan kahen viikon eestä. Pakko alkaa jo hillitsemään.



Tänään kävin taas pajalla pitkästä aikaa. Kirjotin aiemmin uusista pehkontekotarvikkeista. Nyt tulee lisää. Yllä kuvassa on miun uus pehkontekotarvike, pehkomuotti. Testasin tänää ensimmäistä kertaa ja tuolla on nyt semmonen vajaan metrin pötkö Pehkoa kypsymässä. Jos saan sen ehjänä pois muotista (lähinnä niin, ettei muotti räjähä ennen ku saippua on kiinteytynyt), niin laitan heti ennakkotilausmahollisuuen verkkokauppaan. Edellinen Pehko-erä meni niin vauhilla, et kypsiä Pehkoja en saanu kauppaan lainkaan, vaan viimesetkin lähti ennakkotilauksena.

Niin tuosta muotista. En ollu ennen kokeillut ite tuolla tehä, vaan aiemmat Pehko-erät oli tehty Pringles-purkkeihin, mut ei oo kovin taloudellista eikä terveellistäkään pidemmän päälle tehdä tyhjentää jokaista erää varten muutamia Pringles-purkkeja. Hyviä muottejahan ne on, ei siinä mitään.

Mutta tässä miulla on nyt muottia puolen kilometrin Pehko-pötkölle, eli kyllähän noilla sit jokusen tukan pesee. En oikeen tienny, et mitenköhän paljon tuo kestää painoa ja ajattelin kokeilla varovaisesti 80 sentin mittasta pötköä - siis 80 sentin täyttömäärän, yhteensä tuubi oli vähän toista metriä. Vähän oli vaikeuksia kehittää systeemiä, jolla saisin tuubin pysymään auki itekseen, jotta voisin molemmilla käsillä kaataa/mättää taikinaa sisään. Mut löyty lopulta sekin: teippasin toisen pään hillosuppiloon, laitoin hillosuppilon isomman putken päälle niin, että letku tuli siitä läpi, ja sitten paksumpi putki seisomaan pöydän reunalle viritettyjen kahen saippuamuotin väliin. Ja solmu päähän. Ois varmaan pitäny ottaa tekovaiheessa kuva tuosta virityksestä. Mut sain sen toimimaan, joskin ihan loppuvaiheessa nappasin just oikeella sekunnilla suppilon reunuksista kiinni, kun se sata kierrosta pakkausteippiä alko irtoomaan pötkön painosta. Vähän ihmeissäni jäin siihen pötkö käessä pyörimään, et mihinköhän mie sen lykkäisin. Ei miulla pajalla ollu mitään paikkaa, mihin sais tuommosen pötkylän roikkumaan ja vaihoin lennossa tossut Kuomiin ja juoksin pötkö käessä ulos ja ylös ja kotiin sisälle. Kuistilla hattuhyllyssä oli sopiva tanko ja siihen solmin tuon pötkön toisen pään. Rasvaa kun tuo saippua on ja pötkö liukas, niin vetäsin vielä muutaman kerroksen leveetä teippiä solmun päälle ja tangon ympärille ja jätin siihen roikkumaan.

Kävin äsken jo tuota mötikkää vähän kokeilemassa ja kyl se parin tunnin jälkeen vielä on kasassa ja kestänyt tuon painon. Silti jännittää kestääkö aamuun.

Laitoin toisenkin satsin saippuoita tulemaan, sydämenmuotoisia ystävänpäiväsaippuoita englantilaisen ruusun tuoksulla. Tuosta tuoksusta tuli vaahtokylpy lapsuudesta mieleen - ihan kuin joskus palmaroosan eteeristä öljyä haistellessa. Ehkä palmaroosa on ainesosana tässä tuoksussa? Joka tapauksessa tää tuoksu oli tosi ihana, jotenkin kevyt ja hmm... söpö (voiko tuoksu olla söpö)? Näistä kuvia kun otan muotista pois. Tänään on tyytyminen vain onnettomiin kännykkäkamerakuviin.

Niin ja se ainakin piti vielä sanoa, et valitettavasti alvit vaikuttaa miullakin ja jouvun niitä kauppaan muuttamaan vuodenvaihteessa. Nähäpä joskus semmonen ihme, että alvia päätettäs laskea! Mutta tässä tältä erää, nyt mukulat nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti