Vuotar ☼: Päivä, jolloin oikein mikään ei tuntunut luistavan

Toissailtana kävin taas tekemässä saippuaa. Tarkotus oli laittaa ainakin kolme erää tulemaan, mut jätin suosiolla yhteen erään, kun mikään ei tuntunut onnistuvan.

Meni varmaan tunti, että lähes pyörin vaan ympyrää ja tein sekalaista pöhellystä: viimeistelin muutamia vanhoja saippuoita (siis siistin reunoja kuorimaveitsellä, yms.), tungin puita takkaan (miun paja lämpiää pönttöuunin avustamana), availin konetta (pajalla on vanha pöytäkone) ja saippuanteko-ohjelmaa ja lisäsin edellisenä päivänä kuriirin tuoman lähetyksen järjestelmään eränumeroineen, pähkäilin, mitä saippuaa tekisin ja nyt kun päätin tehdä ilman palmua, niin miten vanhoja reseptejä muuttaisin, tulostin muutaman kääreen ja pyörin lisää ympyrää. Lopulta sain aikaiseksi alottaa saippuan tekemisen ja ajattelin tehdä Hedelmätarhaa sekä Pehkoa, kun ne nyt on eniten vähissä ja ollut niitä suosituimpia.

Viritin reseptit valmiiksi uusiin muotteihin sovitettuna ja aloin lipeän sekoittelun. Eka meni hyvin Hedelmätarhaa varten, mutta toiseen, eli Pehkoon, laitoin taas yrttihaudukkeen nokkosista ja kun se oli vihdoin jäähtynyt miun mielestä riittävästi ja lisäsin siihen lipeän ja vähän aikaa sekoitin, nii se kuohu yli. Onneks sekotan nää ulkona oven raosta. Kävin heittämässä parikymmentä litraa hapanta vettä päälle. Onneks oli kiveys alla, ettei ainakaan ihan suoraan mennyt maahan. Ja onneks ei mistään isosta määrästä ollut kyse. Niin, näinhän siinä kävi joskus muulloinkin. Milloinkohan sitä oppisi. Laitoin loput seoksesta hyllylle jäähtymään.

Aloin laittaa Hedelmätarhaa varten rasvoja sulamaan, kun huomasin, et edellinen kookosöljy loppu kesken ja piti avata kuriirin tuoma uusi pakkaus. Ja kappas vaan, yheksän kiloa kookosöljyä olikin pakattu kanisteriin, jossa on semmonen teelusikan mentävä suuaukko. Takassa ei olleet puut vielä syttyneet parin yrittämän jälkeen, joten sen päällinenkin öljyn sulattamista varten oli kylmä. Onneks miulla on iso lavuaari, joten se täyteen niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja kanisteri sinne. Vartin päästä sain juuri ja juuri kanisteria kääntelemällä lirutettua puuttuvan määrän kookosöljyä. Tuo kanisteri on muuten muotoiltu vielä sillä tavalla, että sieltä ei vahingossakaan pääse valumaan kaikki öljyt pois, jos tuo nyt vahingossa sattuisi kaatumaan. Muistin laittaa kanisterin takas lavuaariin, jotta öljyä sulais myös seuraavaa saippuaa varten. Laitoin loput kovat rasvat sulamaan kookosöljyn kanssa ja menin kääreyttämään (onkohan kääreen laittamiselle olemassa jotain sanaa?) muutaman suolasaippuan.

Tästä valui saippuat yli.

Suolasaippuoiden valmistuttua mittasin tuoksun ja värit kannuihin ja sekoitin värit valmiiksi veteen, jotta ne olisi sitten nopea vain surauttaa sekasin, kun kaadan taikinan kannuun. Valmistelin muotin saippuaa varten. Kun kovat rasvat olivat sulaneet, kippasin ne sekoituskulhoon ja mittasin juoksevat rasvat sekaan. Yritin tässä välissä ehkä noin kolme kertaa saada puita syttymään takassa, taisivat olla hieman märkiä. Lipeä rasvojen sekaan ja pikaiset surauttelut sauvasekottimella, tuoksut sekaan ja kaatamaan värikippoihin. Ei siitä onneks kovin paljoa mennyt ohi.

Miulla on tilapula tuolla pajalla ja käytännössä miun varsinainen työskentelytila oli täynnä näitä kippoja ja kuppeja ja vaakaa ja crockpotia ja ties mitä härpäkettä. Miulla on myös ekstrapöytä, mut kun hyllytila on täynnä kypsyviä saippuoita ja saippuoita on riittänyt, niin niitä on pitänyt levittää pöydällekin kypsymään (onneks saan ens viikon alussa 80 saippuaa pois "tieltä" pyörimästä, niin mahtuu näitä taas jonnekin). Johonkinhan se muotti olis pistettävä, et saisin taikinan sinne kaadettua. Onneks tuo muotti oli niin pitkä, et se mahtuu lavuaarin päälle päästä päähän, mut... Siinähän oli se kookosöljykanisteri! Siinä oli kyllä sopiva laakea pinta ja siihenhän sen muotin sai laitettua. Ei muuta kuin kaatamaan erivärisiä taikinoita muottiin. Siinä kaadellessa alkoi kuulua pientä tiputtelua. Ja en muistanut, et tää kyseinen muotti pitää vuorata eri tavalla kuin muut ja nyt siis saippua vuosi yhestä kulmasta. Tätä ihmetellessä liikutin muottia ja siinä ohessa toisesta päästä levis varmaan muutaman desin verran saippuataikinaa lattialle. Vuoto onneks loppuu nopeasti, kun saippua alkaa paksuuntua. Väkisin tilaa muotille muualta ja loput taikinat sekaan, pieni lastan pyörähdys muotissa, pintakuviointi ja muotti muualle oottelemaan.

Ajattelin ylikuohunutta lipeäliuosta hyllyssä ja seuraavaa saippuaa. Mukautin reseptin mukaoikeaksi katsomiini muotteihin ja suunnittelin aloittavani kovien rasvojen sulattamisen. Kurkkasin takkaan - se oli vihdoin syttynyt! Menin katsomaan kookosöljyä ja vesi lavuaarissa oli jäähtynyt eli se siitä sitten. Aloin siirtämään likaisia astioita koriin (kiikutan likaiset pajalta yläkertaan tiskattavaksi koneessa) ja nappasin ajatuksissani paljain käsin kiinni sihvilästä, jonka läpi olin hieman aiemmin laskenut lipeäliuoksen. Onneks miulla on etikkapullo aina tiskialtaan reunalla tällasten tilanteiden varalta, lorautin siitä ja selvisin säikähyksellä. Kello oli varmaan jo ties mitä ja ajattelin, että käärin ja pakkaan lähetettäväksi muutaman saippuan nopeasti ja lähen nukkumaan.

Kattelin käärittäviä ja pakattavia saippuoita ja kaivelin kääreitä kansiosta ja tietokoneelta ja tulostin, kun huomasin, et enhän oo noita yhenlaisia saippuoita ennen myynytkään ja eihän miulla oo siihen vielä käärettä missään. Ei kun resepti ja allergeenitiedot ja -laskuri esille ja allergeeneja laskemaan ja käärettä tekemään.

Joskus seuraavan vuorokauden puolella sain lopulta kaiken valmiiksi. Niin, siis miehän teen tätä sivutoimisesti hoitovapaan ohessa ja miehen ollessa päivätöissä nää miun kokkailut on arkisin hyvin iltapainotteisia. Ohessa muutama kuva tuon illan tuotoksesta tuoreena muotissa ja seuraavana iltana päätypalat leikattuina.

Niin ja miksi kirjoitin tuonne, että muokkasin Pehko-reseptin mukaoikeaksi katsomiini muotteihin: seuraavana päivänä vasta kun taikina oli valmista, huomasin, että resepti oli muokattu pienempiä muotteja varten kuin mitkä muotit olin jo valmistellut.