torstai 29. marraskuuta 2012

Taikajauhe



Kerroin edellisessä postauksessa taikajauheen tekemisestä lasten kanssa. Tässä on se hyvä puoli, että tää on tosiaan todella helppo tehdä, huonompi puoli voi olla se, et mie en ainakaan äkkiä löytänyt kiinteitä surfaktantteja Suomesta (Yrttikartanosta tietysti voisi kysellä, jos heiltä löytyisi). Ulkomailta noita kyllä tuntuu löytyvän lähes jokaisesta saippuatarvikeliikkeestä. SLS lienee kirosana kaikille, mutta miedommat versiot kuten sodium coco-sulphate, disodium lauryl sulfosuccinate, sodium lauryl sulfoacetate, sodium cocoyl isethionate, yms. passaa hyvin. Mie tilaan hyvin suuren osan raaka-aineista ulkomailta, niin samalla tilaan välillä näitä tällasia, joista sitten kokataan lasten kanssa saunailtoja varten (lapset myös tykkäs tehdä M&P-saippuaa!).

Taikajauhe

53 % soodaa
27 % sitruunahappoa
15 % tensidiä nuudeleina
5 % kuivaa kasvivoita, esim. kaakaovoita
maun mukaan tuoksua
maun mukaan vesiliukoista väriä

Tässä valmista jauhetta. Tää jäi meillä saunaan viimeeksi, niin meni vähän kökkäreiseks. Nuo valkoiset "madot" kuuluu asiaan, ne on tensidiä.
Kuten kylpypommeissa, niin tässä on myös soodaa ja sitruunahappoa ja tää samalla tavoin sihisee veteen joutuessaan. Lisäksi tässä on tensidiä - tai surfaktanttia tai detergenttiä, monta nimeä löytyy - joka vaahtoaa ja rasvaa halusin laittaa, ettei tarttee kuopusta rasvata saunan jälkeen. Niin ja sit laitoin tuohon mukaan vielä ihan pienen lorauksen aprikoosinkiviöljyä pölyämistä vähentämään, kun sitä kuitenkin oli lapset sekottamassa.


Tässähän ei oo muuta kuin että ruokasooda, sitruunahappo ja tensidit punnitaan ja sekoitetaan. Kaakaovoi raastetaan jauheeksi tai veitsellä ihan pieneksi (mie käytin kokumvoita tässä, kun siinä lähestyy päiväys ja pitäs käyttää pois - ei kyllä oo niin "kuivaa" kuin kaakaovoi ja jää kökkösemmäks) ja sekoitetaan sekaan. Lopuksi maun mukaan tuoksua ja väriä. Meillä lapset toivoi mansikan tuoksua, joten laitoi Gracefruitin Strawberry Smoothieta tähän muutamia tippoja ja väriksi sekoitettiin muutamia tippoja keltaista ja sinistä M&P-väriä (tuoksu ja värit kumpikin Pienestä Tuoksukaupasta peräisin). Sekoitetaan taas ja purkitetaan. Tällainen vedetönhän säilyy lapsiperheessä loistavasti just niin kauan kuin sitä riittää.

Sit vaan lämpimään saunaan, lapset ammeeseen ja tätä pari ruokalusikallista veteen ja meillä ainakin nuo viihtyi. Vaahto muodostuu luonnollisesti sitten kun riehunta alkaa.

Veden lisäys ja sihinää!

Vaahtoa ja huomaa myös veden väri!



keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Toimituskuluista, myyjäisistä ja etiketeistä

Kävin viikonloppuna ensimmäistä kertaa myyjäisissä tuotteineni Riksun lasimuseolla. Ihan mukavaa oli ja ihmiset olivat tuotteista kiinnostuneita. Erityisesti sokerikuorintapalat menivät hyvin kaupaksi - ois pitänyt tehä enemmän mukaan! Joitakin tuotteita, mm. kehäkukkavoidetta, kyseltiin ja tuosta kehäkukkavoiteesta voin sanoa, että ite tykkään siitä myös paljon ja sitä on tulossa, kun seuraavan kerran tilaan purkkeja. Omat kokemukset kehäkukkavoiteesta mm. tuolla kuopuksella (nyt hieman reilut kaksivuotias) on kyllä olleet niin hyviä, että mielessä on käynyt hommata sille erityinen, lasten tuotteiden turvallisuusarviointi, niin sitä voisi suositella myös alle 3-vuotiaille (alle 3-vuotiaille tarkoitetut tuotteet vaativat erityisen turvallisuusarvioinnin).

Ostin viime yönä verkkokauppaan toimituskululisäosan noita uusia tuotteita varten. Tähän mennessä toimitukset ovat olleet kirjeinä ja puolesta kilosta alkaen edullisimmalla tavalla, mutta nyt, kun kaikki tuotteet eivät enää mahdu kirjeeseen (paksuus max 3 cm), niin verkkokauppa vaatii vähän lisää älyä. Nyt siis merkitsen tuotteisiin mitat ja jos ne on yli kolme senttiä paksuja, niin verkkokauppa poistaa kirjeen toimitusvaihtoehdoista (varmaan amk:sta jäänyt päähän tämä, että käyttäjän mahdollisuudet tehdä virheitä pitää eliminoida).

Päivitin jonkun verran myös toimituskulujen hintoja, kun jätin kesällä Itellan muuttaessa käytäntöään toimitushinnat entiselleen. Itella siis teki postimerkeistä arvonlisäverottomat, mutta ei pudottanut postimerkkien hintoja. Miun pitää kuitenkin maksaa arvonlisäveroa toimituskuluista enkä voi sitä postimerkeistä enää vähentää. Itellalle voi alkaa sopimusasiakkaaksi, jolloin saisi palvelun arvonlisäverollisena ja sen mukana vähennykset, mut miulle se ei oo ainakaan tässä vaiheessa kannattavaa (vaatisi, että lähetykset olisivat pääasiassa paketteja kirjeiden sijaan). Ehkei ihan reilua pienyrittäjiä kohtaan, mutta nyt on mentävä näillä. Toimituskuluista löytyy nyt myös kakkosluokan kirjeet ja maksikirjeet sekä Smartpost (miksei muuten palvelulla voi Suomessa käyttää suomenkielistä nimeä?).

Sunnuntaina muutettiin järjestystä tuolla pajalla ja nyt pitäs taas mahtua vähän paremmin. Lapset oli siellä mukana ja saivat kokata itselleen jotain mukavaa saunaillaksi kylpyammeeseen. Se oli taikajauhetta, josta kyllä riemua riitti. Ja resepti on tulossa piakkoin, ehkä jopa tänä iltana. Ohje on helppo, mut vaatii hieman raaka-aineita, joita ei välttämättä kotikeittiöstä tai ruokakaupasta löydy (tulossa pian myös hieman toisenlainen resepti, jonka ainekset löytyy ruokakaupasta tai keittiön kaapista). Koitan katella, et saisko Pienestä Tuoksukaupasta tai Saippuapajasta raaka-aineita noihin.

Tilasin aiemmin omasta mielestä niin kivat etiketit noihin purkkeihin - kierrätyspaperista valmistettuja voimapaperin värisiä, eri muotoisia eri kohtiin. Maksoin noista etiketeistä vielä toimituskulujakin paljon (ja sen vuoksi myös tilasin niitä paljon!) ja taistelin tulostimen kanssa tunteja, että sain mitään noille ylipäätään tulostettua (en käsitä, et miten se tarra-arkeille tulostaminen voi aina epäonnistua, vaikka on olemassa ne kyseisille tarra-arkeille tarkoitetut templatet ja vaikka miten säätää tulostimen asetuksia). Sit myöhemmin huomasin, et eihän se teksti kestä noissa etiketeissä, jos vähänkin tulee hankausta. Eikä ne meinaa kestää. Ja miulla on siis laser-tulostin ja etikettienkin pitäs sille soveltua. Ei voi mitään.

Tilasin toissa iltana Saksasta etikettitulostimen ja etikettejä siihen, kun noitten nyt pitäs olla niin superkestäviä, et voi vaikka lipeäliuoksessa uittaa ja teksti kestää ja etiketti kestää paikallaan. Vähän on tylsät etiketit, kun mustaa valkosella, mut lupaan, et heti kun miulla on kaks tonnia ylimäärästä, niin ostan sen etikettitulostimen, jolla voi tulostaa hienoja, värikkäitä etikettejä. Tai sit teetän ne etiketit jossakin (kattelin sitä vaihtoehtoa jo nyt, mut pelkät perustamiskustannukset miun kattomissa paikoissa etiketeille ois maksaneet enemmän kuin nuo miun nyt tilaamat tulostin ja etikettirulla). Just tuli postia, et tuotteet tulevat kyseiseen kauppaan joulukuun viidenteen mennessä ja lähettävät heti. Mie ehkä ootan siihen asti noitten purkkien lisäämistä verkkokauppaan. Mut sitä ennen kyllä tulee uusia tuotteita löytymään ;) .

Jos nyt kuvituksena vaikka valkoisia suolasaippuakuutioita kypsymässä, kun laitan niitä(kin) ihan lähiaikoina tuonne kauppaan - nyt kun toimituskuluongelmakin on selvitetty.


tiistai 20. marraskuuta 2012

Luonnon pesusienet

Oon miettiny, et mitäköhän saippuaan liittyvää voisin myydä verkkokaupassa kaiken muun ohessa. Saippua-alustoja on kyselty ja niitä on tulossakin jossain vaiheessa. Löysin erään ihanan tukun, mutten keksinyt sieltä tarpeeksi tilattavaa näin ekalla kerralla - ja postikulutkin olivat tähtitieteelliset. Siellä tukussa oli mm. noita luonnon pesusieniä ja ne jäivät mieleen.

Koitin etsiä jotain toista paikkaa, josta olisin pesusieniä tilannut, mielellään jopa Suomesta. Löysinkin Suomesta pari ja yritin rekisteröityä tukkuun asiakkaaksi, mutta rekisteröitymistäni ei huolittu, koska yritykseni ei kuulemma liity kauneudenhoitoon. Toiseen en enää jaksanut yrittää, vaan aloin suosiolla etsimään pesusieniä muualta. Ja onneksi aloinkin, nimittäin törmäsin vahingossa yrittäjään, joka itse tuottaa (eli noutaa merestä) näitä pesusieniä. Pitäisi melkeinpä kiittää suomalaista yritystä, joka ei huolinut miulta rahaa, koska löysin paikan, josta pesusienet tulevat suoraan tuottajalta, ilman välikäsiä, suuremmasta valikoimasta ja varmasti myös paljon edullisemmin. 

Tilasin kokeeksi pienet erät kahta laatua, kumpaakin yhtä kokoa. Honeycombia tilasin nelituumaisena ja silkiä kaksituumaisena. Honeycomb soveltuu parhaiten vartalon pesuun ja pienet silk-pesusienet kasvoille. Honeycombia on toimittajalla saatavana eri koissa aina seitsemän tuuman halkaisijaan saakka ja silkiä kuuteen tuumaan asti eli jos isommat kiinnostavat, niin eiköhän sellainenkin järjesty. Pesusienien toimittajan mukaan silk-pesusienet sopivat kolmeen ja puoleen tuumaan asti kasvojen pesuun, kosmetiikan levittämiseen ja vauvojen ihoille, neljä- ja viisituumaiset herkälle iholle (silk on paljon honeycombia pehmeämpi) ja isommat silkit normaaliin vartalon pesuun.

Vielä nuo ovat toimituksen jäljiltä vähän littanoita. Mutta ihanan pehmeitä ne ovat silti! Vasemmalla kaksi isompaa honeycombia ja oikealla pieniä silkejä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kiireinen viikonloppu

Mie oon lähes koko viikonlopun puuhaillu tuolla pajalla ja nyt tuntuis, et sais riittää jo muutamaks päiväks, mut ens viikonloppuna on myyjäiset ja yritän saaha sinne tehtyä myytävää. Myyjäiset on Suomen lasimuseolla lauantaina 24.11. klo 11 - 15. Täällä lisää.

Ja niin, nyt tän uurastuksen jäliltä myyjäisiin on luonnollisesti tulossa mukaan palasaippuaa ja huulirasvaa, mutta myös uusia tuotteita: sokerikuorintapaloja, voidepaloja, luxushuulivoidetta, nestesaippuaa ja vartalovoita ainakin. Katotaan, jos jotain muutakin vielä ehtisin ja jos miun luonnonpesusienet ehtivät siihen mennessä tulla (ei siis tullut miun pesusienikurkusta pesusieniä, niin pitää nyt tyytyä muuhun).

Sokerikuorintapalat ovat pääasiassa sokeria ja kaakaovoita ja niitä käytetään suihkussa vartalokuorintana. Nuo ovat sellasia n. 20 gramman paloja ja yksi pala riittää yhteen kertaan. Näitä on kolmessa tuoksussa: Hedelmätarha, Joulu  (appelsiinin, kanelin lehden ja neilikan eteerisiä öljyjä) ja Itämainen. Nuo sokerikuorintapalat on olleet meillä kotona erityisen suosittuja.

Voidepala tunnetaan maailmalla nimellä lotion bar ja tämä on siis periaatteessa vartalovoita, joka on kiinteänä palana. Voidepalaa käytetään niin, että sitä lämmitetään käsissä ja sitten levitetään vartalolle. Voidepaloissa on pääasiassa mehiläisvahaa, karitevoita ja aprikoosinkiviöljyä ja miun mielestä tästä jäi tosi mukavan kevyt tunne iholle. Niin, olihan tässä vielä hieman tuoksuakin: laventelin, pelargonian ja patsulin eteerisiä öljyjä.

Luxushuulivoiteen tein erikseen maustamattomana ja hieman eksoottisemmista raaka-aineista kuin Immit ja Kalewat. Tai maistuuhan tässä hieman kaakao - käytin tässä suodattamatonta luomukaakaovoita ja tämän vuoksi tämä huulivoide on myös ruskea. Kaakaovoin lisäksi luxushuulivoiteessa on lanoliinia, karitevoita, mangovoita, risiiniöljyä (kiiltoa antamaan!), oliivivahaa, avokadoöljyä, jojobaöljyä... Tulikohan siinä kaikki? Miun reseptikokoelma jäi päivittämättä tikulle ja on siis pajan koneella tän kotikoneen sijasta.

Tän päivän vartalovoi oli vispattu mango-babassu-kookosvoi ja siinä on vähän erilainen tuntuma kuin vatkatussa karitessa (jos on tuttu). Vähän kuivemman tuntuinen. Babassun ansiosta tämä kuitenkin ikäänkuin sulaa iholle vatkattua karitevoita nopeammin. Tähän halusin jonkun kevyen ja raikkaan tuoksun ja niin tässä on eteerisiä limetin, appelsiinin ja seetrin öljyjä. Jos vaan ehin, niin teen vatkattua karitevoitakin pienillä ylellisillä extroilla höystettynä.

Ja sit oon nyt saanu tehtyä nestesaippuaa jo yritykset kaksi ja kolmekin. Toinen yritys oli jo onnistunut ja se on tekeytymässä samoin kuin juuri valmistunut kolmaskin. Nää nestesaippuat on siinä mielessä palasaippuaa näppärämpiä, et ne ovat heti valmiita käytettäväksi, mut käytännössä niitten annetaan n. viikon verran tekeytyä, joka lähinnä vaikuttaa nestesaippuan ulkonäköön: se kirkastuu ja paksuuntuu. Se huono puoli taas palasaippuoihin verrattuna, et näitten tekemiseen menee ihan älyttömästi aktiivista aikaa, esimerkiksi tämän kolmannen erän keittämiseen, josta selvisin jo alkukankeuksitta, meni aikaa arviolta seittemän tuntia. Ja se ei oo vielä edes pullotettu.

Ja nyt kun miulla on monta uutta tuotetta, niin joku varmasti ihmettelee, et onko nää turvallisuusarvioitu. Mie voin kertoa, että kyllä ne on. Kuvia miun piti ottaa, mut toistuvasti koko viikonlopun unohin pokkarin tietokonepöydälle, kun olin pajalle lähössä. Jospa huomenna muistaisin. Nää tulevat on miun ekat myyjäiset ja mie en yhtään tiiä, et kuinka paljon sinne pitäs tuotteita varata. Eihän ne kestäkään ku neljä tuntia. Toivottavasti tuotteita ei kuitenkaan oo liian vähän.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Nestesaippua: ensimmäinen yritys

Miulla on ollut pitkään mielessä nestesaippuan tekeminen öljyistä. Miulla on jopa turvallisuusarviointi nestesaippualle, mut en oo vielä ehtinyt tuon saippuan tekoa kokeilemaan ennen. Tänään oli lastenvahteja paikalla ja pääsin kokeilemaan. Kaapissa oli puoli litraa glyseriiniä ja olin lukenut, että glyseriinimetodi on helppo ja nopea tapa tehdä nestesaippuaa.

Laskin saippualaskurilla reseptin, jossa oli 25 % kookosta ja 75 % oliivia. Kaikki alkoi hyvin, sulatin rasvat ja sain glyseriininkin jossain vaiheessa niin kuumaksi, että kaliumlipeä siihen liukeni. Sitten sekasin vaan ja sekoittelemaan, kunnes jossain vaiheessa sauvasekoitin jämähti kiinni. Näin kaiketi kuului käydäkin, mutta sen jälkeen massa ei enää yhtäkkiä ollutkaan oikean näköistä ja sekoittelin ja sekoittelin tuntikaupalla. Katsoin eri ohjeista ja kaikissa sen massan piti olla suunnilleen toffeen väristä tässä vaiheessa. Miulla massa oli valkoista ja se kyllä vähän paksuni sekoitettaessa ja siitä nousi ilmaan saippuakuplia joka vispilän sekoittamalla. Ihan kuin jostain lastenohjelmasta, jossa noitakeitoksesta nousee kuplia! Vatkasin ja vatkasin massaa ja väistelin saippuakuplia ja massa (jota oli noin litra!) alkoi tulla yli 3,5 litran haudutuspadasta. Ei siis kuohua, vaan kaiketi vatkasin siihen niin paljon ilmaa, että se "kasvoi". Lopulta kaivoin taas sauvasekoittimen esiin ja surauttelin vähän aikaa. Ilma lähti massasta ja pata oli taas puolillaan. Paksuus jotain kinuskikastikkeen tasoa. Päätin, että nyt en jaksa enää, otin Crockpotin pois päältä ja poistuin pajalta.


Illalla menin katsomaan, miltä keitos näyttää ja semmosta paksua mössöä se oli. Pohjalta se näytti hieman siltä, miltä sen kaikkien ohjeiden mukaan kuuluikin näyttää, eli läpikuultavan kultaiselta paksulta tahnalta. Mutta päältä se näytti puoliksi sulaneelta toffeelta. Laitoin haudutuspadan päälle ja annoin mömmön sulaa. Sellaista vaalean ruskeaa paksua kiisseliä se oli sulettuaan. Laitoin lusikallisen tahnaa mittakulhoon ja lisäsin sekaan muutaman lusikallisen kiehuvaa vettä. Ei se oikeen millään meinannu sinne liueta, mut rautaoksidijäämät mittapurkin seinämistä lähti heti - ne, jotka ei ollu lähteny kahessa perättäisessä pesussa astianpesukoneessa ja niitten jälkeisessä käsitiskissä. Jaaha, tuli mieleen, et mikäköhän tän liuoksen pH-arvo on tuolla pesuteholla ja mittasin sitä pH-paperilla, mut ei se sen kummempaa arvoa näyttänyt kuin n. 8,5. Uskaltaa siis pestä käsiä. 

Lantrasin viiden litran kanisterin suunnilleen puolilleen vettä ja saippuatahnaa ja ajattelin, et voihan tällä vaikka lattioita pestä. Aika komeesti tuo kuitenki vaahtoo. Tai ehkä kylpyveteen. Tai astioiden pesuun. Tai ihan mihin vaan. Ei tää nyt ihan putkeen menny. Mietin ja mietin ja luin kirjasta ja netistä ja yritin selvittää, et mikä meni pieleen, etten kämmäisi samalla tavalla uudestaan. Lopulta luulen, että syykin selvisi. Palasaippuaa tehdessä reseptiin lasketaan ylirasvoitus, jolloin saippuassa on enemmän öljyjä kuin lipeä voi saippuoida. Tähän tottuneena laskin reseptiin viiden prosentin ylirasvoituksen ja siinä menin vikaan (toki ilmeisesti nestesaippuaa voi tehdä myös ylirasvoituksella, mut sitä ei ihan aloittelijoille suositella). Nestesaippuassa tehdään toisinpäin eli käytetään negatiivista ylirasvoitusta, ts. alirasvoitusta, jolloin lipeää on enemmän kuin rasvoja saippuoitavana. Ylimääräinen emäksisyys neutraloidaan lopuksi jollain happamalla, esimerkiksi sitruuna- tai boorihapolla. Ylirasvoituksen lisäksi reseptissäni oli paljon oliiviöljyä, joka nestesaippuassa vaatii pidempää keittelyaikaa kuin esimerkiksi kookosöljy.

Mutta en aio lannistua tästä. Laitoin uuden erän jo tulemaan ja se näyttää ihan siltä kuin sen tässä vaiheessa kuuluukin näyttää. Niin ja tietenkin piti kertoa, että millainen pesutuntuma tuossa nestesaippuassa oli: se oli ihana eikä voi kuuna päivänä verrata yhteenkään kaupan "nestesaippuaan" (jotka eivät siis oikeasti ole edes saippuaa - eli saippuoituja öljyjä - vaan vettä, jonka seassa on tensidejä, emulgointiaineita, paksuntajia...).

maanantai 12. marraskuuta 2012

Vaihtelu virkistää

Uusien tekniikoiden opettelu jos joku piristää mieltä. Koskaan ennen en oo saippuasta kuppikakkuja tehnyt, ja oikeita, syötäviäkin, vain kerran. Mut tää oli tosi kivaa! Tuoksuna alaosassa syvä suklaantuoksu ja pursotuksessa vanilja. Alaosa on värjätty kaakaojauheella ja päälle on myös ripoteltu kaakaojauhetta. Lisäksi pistin kerrosten väliin pilkottamaan aiemmin tekemiäni saippualehtiä. Tuo kyseinen vaniljatuoksu on aiemmin tehnyt miun saippuasta Emmentalin väristä, niin lisäsin siihen hieman titaanidioksidia. Lisäksi koko saippuassa on tuntuman parantamiseksi kaoliinisavea.





Ekalla kerralla oli hieman vaikea arvioida saippuan määrää pursotusta varten - siitä jäi varmaan puolet yli. Eihän sitä hukkaakaan voi heittää ja kun tää kerran kivaa oli, niin tein sitten saippuamarenkeja.



Tässä alempana aiemmin tekemääni viikunan ja ruskean sokerin tuoksuista saippuaa. Ihana tuoksu tuokin. Jospa huomenna pääsisin kurkistamaan tuon sisälle. Tänään se oli vielä liian pehmeä leikattavaksi.




En oikeestaan koskaan ajatellut, että noita kuppikakkusaippuoita tekisin (vaikka maailmalla niitä paljon näkeekin!), mut niitten tekeminen oli  niin  hauskaa, et niitä tullaan varmaan näkemään lisääkin.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Päivä, jolloin oikein mikään ei tuntunut luistavan

Toissailtana kävin taas tekemässä saippuaa. Tarkotus oli laittaa ainakin kolme erää tulemaan, mut jätin suosiolla yhteen erään, kun mikään ei tuntunut onnistuvan.

Meni varmaan tunti, että lähes pyörin vaan ympyrää ja tein sekalaista pöhellystä: viimeistelin muutamia vanhoja saippuoita (siis siistin reunoja kuorimaveitsellä, yms.), tungin puita takkaan (miun paja lämpiää pönttöuunin avustamana), availin konetta (pajalla on vanha pöytäkone) ja saippuanteko-ohjelmaa ja lisäsin edellisenä päivänä kuriirin tuoman lähetyksen järjestelmään eränumeroineen, pähkäilin, mitä saippuaa tekisin ja nyt kun päätin tehdä ilman palmua, niin miten vanhoja reseptejä muuttaisin, tulostin muutaman kääreen ja pyörin lisää ympyrää. Lopulta sain aikaiseksi alottaa saippuan tekemisen ja ajattelin tehdä Hedelmätarhaa sekä Pehkoa, kun ne nyt on eniten vähissä ja ollut niitä suosituimpia.


Viritin reseptit valmiiksi uusiin muotteihin sovitettuna ja aloin lipeän sekoittelun. Eka meni hyvin Hedelmätarhaa varten, mutta toiseen, eli Pehkoon, laitoin taas yrttihaudukkeen nokkosista ja kun se oli vihdoin jäähtynyt miun mielestä riittävästi ja lisäsin siihen lipeän ja vähän aikaa sekoitin, nii se kuohu yli. Onneks sekotan nää ulkona oven raosta. Kävin heittämässä parikymmentä litraa hapanta vettä päälle. Onneks oli kiveys alla, ettei ainakaan ihan suoraan mennyt maahan. Ja onneks ei mistään isosta määrästä ollut kyse. Niin, näinhän siinä kävi joskus muulloinkin. Milloinkohan sitä oppisi. Laitoin loput seoksesta hyllylle jäähtymään.

Aloin laittaa Hedelmätarhaa varten rasvoja sulamaan, kun huomasin, et edellinen kookosöljy loppu kesken ja piti avata kuriirin tuoma uusi pakkaus. Ja  kappas vaan, yheksän kiloa kookosöljyä olikin pakattu kanisteriin, jossa on semmonen teelusikan mentävä suuaukko. Takassa ei olleet puut vielä syttyneet parin yrittämän jälkeen, joten sen päällinenkin öljyn sulattamista varten oli kylmä. Onneks miulla on iso lavuaari, joten se täyteen niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja kanisteri sinne. Vartin päästä sain juuri ja juuri kanisteria kääntelemällä lirutettua puuttuvan määrän kookosöljyä. Tuo kanisteri on muuten  muotoiltu vielä sillä tavalla, että sieltä ei vahingossakaan pääse valumaan kaikki öljyt pois, jos tuo nyt vahingossa sattuisi kaatumaan. Muistin laittaa kanisterin takas lavuaariin, jotta öljyä sulais myös seuraavaa saippuaa varten. Laitoin loput kovat rasvat sulamaan kookosöljyn kanssa ja menin kääreyttämään (onkohan kääreen laittamiselle olemassa jotain sanaa?) muutaman suolasaippuan.

Tästä valui saippuat yli.
Suolasaippuoiden valmistuttua mittasin tuoksun ja värit kannuihin ja sekoitin värit valmiiksi veteen, jotta ne olisi sitten nopea vain surauttaa sekasin, kun kaadan taikinan kannuun. Valmistelin muotin saippuaa varten. Kun kovat rasvat olivat sulaneet, kippasin ne sekoituskulhoon ja mittasin juoksevat rasvat sekaan. Yritin tässä välissä ehkä noin kolme kertaa saada puita syttymään takassa, taisivat olla hieman märkiä. Lipeä rasvojen sekaan ja pikaiset surauttelut sauvasekottimella, tuoksut sekaan ja kaatamaan värikippoihin. Ei siitä onneks kovin paljoa mennyt ohi.

Miulla on tilapula tuolla pajalla ja käytännössä miun varsinainen työskentelytila oli täynnä näitä kippoja ja kuppeja ja vaakaa ja crockpotia ja ties mitä härpäkettä. Miulla on myös ekstrapöytä, mut kun hyllytila on täynnä kypsyviä saippuoita ja saippuoita on riittänyt, niin niitä on pitänyt levittää pöydällekin kypsymään (onneks saan ens viikon alussa 80 saippuaa pois "tieltä" pyörimästä, niin mahtuu näitä taas jonnekin). Johonkinhan se muotti olis  pistettävä, et saisin taikinan sinne kaadettua. Onneks tuo muotti oli niin pitkä, et se mahtuu lavuaarin päälle päästä päähän, mut... Siinähän oli se kookosöljykanisteri! Siinä oli kyllä sopiva laakea pinta ja siihenhän sen muotin sai laitettua. Ei muuta kuin kaatamaan erivärisiä taikinoita muottiin. Siinä kaadellessa alkoi kuulua pientä tiputtelua. Ja en muistanut, et tää kyseinen muotti pitää vuorata eri tavalla kuin muut ja nyt siis saippua vuosi yhestä kulmasta. Tätä ihmetellessä liikutin muottia ja siinä ohessa toisesta päästä levis varmaan muutaman desin verran saippuataikinaa lattialle. Vuoto onneks loppuu nopeasti, kun saippua alkaa paksuuntua. Väkisin tilaa muotille muualta ja loput taikinat sekaan, pieni lastan pyörähdys muotissa, pintakuviointi ja muotti muualle oottelemaan.

Ajattelin ylikuohunutta lipeäliuosta hyllyssä ja seuraavaa saippuaa. Mukautin reseptin mukaoikeaksi katsomiini muotteihin ja suunnittelin aloittavani kovien rasvojen sulattamisen. Kurkkasin takkaan - se oli vihdoin syttynyt! Menin katsomaan kookosöljyä ja vesi lavuaarissa oli jäähtynyt eli se siitä sitten. Aloin siirtämään likaisia astioita koriin (kiikutan likaiset pajalta yläkertaan tiskattavaksi koneessa) ja nappasin ajatuksissani paljain käsin kiinni sihvilästä, jonka läpi olin hieman aiemmin laskenut lipeäliuoksen. Onneks miulla on etikkapullo aina tiskialtaan reunalla tällasten tilanteiden varalta, lorautin siitä ja selvisin säikähyksellä.    Kello oli varmaan jo ties mitä ja ajattelin, että käärin ja pakkaan lähetettäväksi muutaman saippuan nopeasti ja lähen nukkumaan.

Kattelin käärittäviä ja pakattavia saippuoita ja kaivelin kääreitä kansiosta ja tietokoneelta ja tulostin, kun huomasin, et enhän oo noita yhenlaisia saippuoita ennen myynytkään ja eihän miulla oo siihen vielä käärettä missään. Ei kun resepti ja allergeenitiedot ja -laskuri esille ja allergeeneja laskemaan ja käärettä tekemään.

Joskus seuraavan vuorokauden puolella sain lopulta kaiken valmiiksi. Niin, siis miehän teen tätä sivutoimisesti hoitovapaan ohessa ja miehen ollessa päivätöissä nää miun kokkailut on arkisin hyvin iltapainotteisia. Ohessa muutama kuva tuon illan tuotoksesta tuoreena muotissa ja seuraavana iltana päätypalat leikattuina.

Niin ja miksi kirjoitin tuonne, että muokkasin Pehko-reseptin mukaoikeaksi katsomiini muotteihin: seuraavana päivänä vasta kun taikina oli valmista, huomasin, että resepti oli muokattu pienempiä muotteja varten kuin mitkä muotit olin jo valmistellut.



Saippua pois halosta ennen leikkaamista.

Kurkistus toiseen päähän.

Toinen pääty leikkaamattomana.

Kurkistus toiseenkin päätyyn.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tuotteiden pakkaaminen

Mitäköhän näitten pakkausten kanssa nyt tekis? Tää tuotteiden pakkaminen on miusta ehkä kaikkein pähkäillyttävintä tässä. Mie en ihan täysin oo tyytyväinen noitten pakkauskääreitten luukkiin. Tarkotus ois, että pakkaus ois luonnonläheinen ja yksinkertanen. Käytännössä tekstit ja kuvat ovat vain mustia, koska tulostan kaiken kotona omalla tulostimella, joka tulostaa vain mustaa. Haaveissa sitten joskus uus tulostin.


Kun tein ekan kerran Pehko-saippuoita, ajattelin etukäteen, et kyllä, haluan ne pyöreiksi, jotta ne erottaa muista saippuoista helposti. Kyllähän ne pyöreät erottuu. Eipä käyny kertaakaan mielessä miettiä etukäteen, että miten ne pitäisi pakata. Ensimmäinen erä kun valmistui ja yritin sovittaa ns. sikarikäärettä saippuan ympärille, tajusin, että eihän siitä tuu yhtään mitään. Löysin askartelulaatikosta erän silkkipaperia ja vääntelin ja kääntelin sitä saippuan ympärille vahingossa hajottaen varmaankin kymmenen palaa ennen kuin sain jotenkin järkevän paketista. Tarra-arkkeja ostin lähikaupasta laatikollisen ja siitä sain tulostettua tarrat, jolla saan silkkipaperit kiinni. Lisätiedot kiinni irralliseen paperiin ja narulla pakettiin kiinni. Tällä ollaan menty, mut nyt alkaa paperit olemaan niin lopussa ja uusia pitää tilata, niin ehkäpä tilaan sellaista, joka miellyttää väriltään enemmän omaa silmää.

Ja yritän yhtenäistää tässä samalla kaikkien tuotteiden ulkoasua, että ne selkeästi tulevat kaikki samasta paikasta. Eli pieniä muutoksia tuotteiden ulkonäköön / pakkaukseen saattaa olla luvassa. Samoin lokakuun alusta on pitänyt niin kiirettä, että aion nyt hommata jostain valtavan läjän samankokosia muotteja. Helpottaa sitä pakkaamistakin, kun samankokoinen kääre käy kaikkiin saippuoihin.

Yksi kuva vielä, jossa allekirjoittanut yritti ottaa itsestään kuvan lipeän sekoitusta varten varustautuneena. Huulivoiteet tehdään sitten erilaisissa pukimissa. Tuolla puhelimella on muuten käsittämättömän vaikea osua siihen näppää kuva -painikkeeseen, jos yrittää ihtiä kuvata.



P.S. Pakkasin laatikollisen saippuoita ja huulivoiteita matkaamaan Haapajärvelle lahjatavaraliike Pimpulaan. Jos olet lähettyvillä, niin käypä kurkkaamassa, mitä kaikenlaisia ihanuuksia sieltä löytyy. Itse katsoin näkymiä Handmade by Heini -blogista ja näytti oikein mielenkiintoiselta paikalta :) .

torstai 1. marraskuuta 2012

Marraskuu ja viikset

Marraskuu alkaa tänään ja ehkäpä joidenkin perheessä myös Movember. Jos viikset kuuluvat mielestäsi marraskuuhun, niin tässäpä pieni resepti viiksien muotoilemiseksi.

Viiksivaha
3 osaa mehiläisvahaa
2 osaa vaseliinia

Sulata mehiläisvaha vesihauteessa ja sekoita vaseliini juoksevan mehiläisvahan sekaan. Purkita ja jäähdytä.

Jos vaha on makuusi liian kovaa, voit sulattaa sen ja lisätä hieman vaseliinia. Mikäli vaha tuntuu liian pehmeältä, sulata ja lisää mehiläisvahaa. Tässä ohjeessa ei ole vettä, joten se säilyy mehiläisvahan tuoreudesta riippuen vuoden tai parikin.

Tunnustan, etten ole vielä tätä kokeillut, mutta jos meidän talouteen saadaan pitkät viikset, niin kyllähän se on vaha tehtävä.

Kommentti vielä ohjeeseen, että vaseliinihan ei varsinaisesti ole luonnontuote, mutta jos itse lähtisin viiksivahaa täysin luonnontuotteista kehittämään, niin kokeilisin ensin sulattamalla 70 % mehiläisvahaa ja 30 % oliivi- tai jotain muuta öljyä ja sitten purkittamalla.

Voittaja on selvinnyt!

Arvonta on juuri ratkennut ja voittaja selvinnyt oivan onnettaremme avustamana. Voittajalle on ilmoitettu sähköpostitse juuri äsken. Onnea voittajalle!

Kiitoksena osallistumisesta koodilla ARVONTA100 -10% kaikista tuotteista verkkokaupassa tämän viikon loppuun.