sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tuli taas tehtyä saippuaa

Miulla meni pitkään tässä loppukesällä ja syksyllä, et en oikeen saanu kunnolla tehtyä noita saippuoita, pelkkää huulirasvaa, enkä oo hirveesti kehannu mainostaakaan, kun tuntuu, et kaupassa on vain paria laatua ja jokaista ehkä pari jälellä.  No, nyt oon kuitenki petrannu ja oon kolmena päivänä tällä viikolla käyny tekemässä saippuaa. Nyt on tulossa taas Urjan puita (sitrusten tuoksuista saippuaa), lisäksi loputkin miun suunnitellusta suolakuutiotriosta on kypsymässä (vihreistä olikin kuva jo aiemmassa postauksessa ja naamiksessa, mutta nyt on tulossa myös valkoista tuoksutonta sekä vaaleanpunaista appelsiinin, pelargonian ja patsulin eteerisillä öljyillä tuoksutettua) ja ensimmäinen satsi joulusaippuaa.

Joulusaippuaa ehtii vielä tilata isommankin määrän. Jouluisia tuoksuja on valittavana tuo aiemmin mainittu glögin tuoksu, lisäksi omena-kaneli, suklaa ja (ihan miun lemppari näistä) viikuna ja ruskea sokeri. Ja mielikuvitustakin voi käyttää, esimerkiksi piparminttuöljystä ja suklaasta saa ihanan minttusuklaisen tuoksun. Miulla on myös tuloillaan pieni päivitys turvallisuusarviointiin, kun on suunnitelmissa tehdä myös luonnontuoksuilla tuoksutettu joulusaippua. Turvallisuusarvioitsijan suunnalla valmistaudutaan jo ensi kesän haasteisiin, niin tämä on toistaiseksi vielä työn alla.

Ja huulivoiteista mie nyt poistin kokonaan kaikki tavalliset. Jätin luomut ja lisäsin valikoimaan kolme uutta luomumakua: appelsiini, sitruuna ja piparminttu. Luomumakuja huulivoiteisiin on siis yhteensä nyt kuusi, eli ananas, appelsiini, piparminttu, sitruuna, suklaa ja vaapukka.

Päivän kuvituksena sertifikaatti, jonka sain elokuussa. Guild of Craft Soap & Toiletry Makers on eurooppalaisten kosmetiikan tekijöitten kilta, jonka tarkoituksena on tuoda yleiseen tietoisuuteen saippuan ja kosmetiikan tekemiseen liittyvää lainsäädäntöä. Killan jäsenen tulee noudattaa lakia ja jäsenellä tulee olla voimassaoleva vastuuvakuutus. Toistaiseksi jäsenistö näyttää sivustolla olevalla listalla äkkiseltään hyvin britiltä, mutta näytti sieltä Vuottaren lisäksi löytyvän ainakin yksi norjalainen saippuakauppa. Saatoin ehkä nähdä joukossa jonkun ranskalaisenkin.




lauantai 29. syyskuuta 2012

Karvat pois langalla?

Mie lueskelen aika paljon kosmetiikan valmistukseen ja kauneudenhoitoon liittyviä blogeja. Tänään automatkalla luin LisaLise-blogia. Aiheena uusimmassa postauksessa oli ihokarvojen poisto rihmalla.

Pakkohan tätä oli heti kotiin päästyä kokeilla. Muutaman pienen nipistyksen onnistuin saamaan viiden minuutin yrittämällä. Pitää kyllä kokeilla uudestaankin. 

Lyhyesti siis: tee langasta viivottimen (?!) kokoinen lenkki ja kierrä se keskeltä viisi kertaa niin, että se muodostaa kahdeksikon, joista toinen puoli on vasemman ja toinen oikean kätesi etusormen ja peukalon välissä (käy katsomassa esimerkkikuvat alkuperäisestä tekstistä). Vie tämä "karvanpoistaja" kohtaan, josta haluat karvoja poistaa ja avaa ja sulje sormia vuorotellen. Näin karvoja tulisi olla mahdollista poistaa peräti rivi kerrallaan.

Onnistuuko?


perjantai 28. syyskuuta 2012

Eurooppalainen kaakaovoi

Hmph. Sain vastauksen kahen vaalean kaakaovoin alkuperästä tukkurilta. Jep, kuten otsikko sanoo, niin vastaus oli, että se kaakaovoi tulee Euroopasta. Kyllähän jokainen tietää, ettei Euroopassa kaakaovoita tuoteta. Tukkuri kertoi viestissään, että kaakaovoi puhdistetaan Euroopassa ja tämän vuoksi EU:n lakien mukaan voidaan sanoa, että tuote tulee Euroopasta. Antoi vielä esimerkin, että jos ostan oliiveja Israelista ja puristutan ne öljyksi Italiassa, niin tuotetietoihin pitää kirjoittaa, että tuote on peräisin Italiasta. Tarkempaa tietoa kaakaovoin alkuperästä en saa "yrityksen suojaamiseksi".

Muistelen, että olisin jostain tuon tukkurin paketista joskus lukenut, että alkuperämaa on Alankomaat. Onko siitä sitten apua? Ensimmäisissä Googlen hakutuloksissa sanotaan, että Alankomaat on portti lähes kaikille EU:hun saapuville kosmetiikan raaka-aineksi käytettäville öljyille ja rasvoille. Mie lopetan tällä kertaa tän kaakaovoin alkuperän selvittämisen tähän ja mietin uuestaan asiaa siinä vaiheessa, kun ei tarttee yhtä tarkkaan laskea, että mistä tilaa mitäkin ja millä toimituskuluilla.

Tein eilen ehkä universumin ruminta saippuaa. Oikeestaan en ees tiiä vielä, et tuliko siitä ruma vai ei, mut pahoin pelkään. Tuoksuöljy tuoksui pullosta suoraan nuuskuteltuna (mitä ei siis pitäisi tehdä) terästetyltä glögiltä, mutta aika näyttää, miten tuoksu muuttuu saippuan kypsyessä. Laitan kuvia ja ennakkotilausmahdollisuuden kauppaan, kunhan pääsen leikkaamaan ja punnitsemaan paloja.

Eilen kuorin myös toissailtaisia tuotoksia muoteistaan, tällä kertaa tuoksuttomia suolasaippuakuutioita. Kas tässä kuva.



torstai 27. syyskuuta 2012

Kaakaovoi

Helsingin sanomissa oli hiljattain Elina Hirvosen kolumni kaakaovoista. Mie en paljon suklaata syö, mutta tää kaakaovoi koskettaa miutakin. Käytänhän mie sitä saippuoissa ja huulivoiteissa. Kaakaovoi on oikein loistava rasva kosmetiikassa ja erityisen hyvin se sopii Suomen talveen, koska se tekee iholle pakkaselta ja viimalta suojaavan kerroksen.

Miulla on käytössä kolmea erilaista kaakaovoita, joita käytän: tavallista, jota käytän saippuoihin, vaaleaa, puhdistettua luomukaakaovoita ja kylmäpuristettua, tummaa, suodattamatonta luomukaakaovoita. Kahta jälkimmäistä käytän huulivoiteisiin ja jälkimmäistä pääasiassa vain suklaaversioon. Ihan rehellisesti, mie en muista, et oisin selvittäny näitten alkuperää kauheesti. Sen tiesin kyllä, että vaalea luomukaakaovoi tulee valvotulta tilalta. Tummasta kaakaovoista sain nopeasti selville, että se tulee Keniasta ja tilalta, jossa viljelijöille maksetaan reilu hinta tuotteesta. Laitoin vielä tukkurilleni kyselyä kaakaovoin alkuperästä. Laitan lisätietoa heti kun saan vastauksen.

Kauppaan laitoin uuden erän Yrttiruukku-saippuaa. Uusin satsi on buustattu vuohenmaidolla. Käytin kolme palaa pikaisesti vaa'alla eilen pajalla ja sain näiden palojen painojen keskiarvoksi huikeat 163,5 grammaa.

Eilen illalla olin taas pajalla ja sinne oli jostain ilmestynyt jättimäisiä ampiaisia. Miut tuntevat tietää, et mie kammoon ampiaisia ihan kamalasti ja pakko oli kuitenkin hommia päästä tekemään. Kaks mie onnistuin läiskäämään ja kolmas surraili ympäriinsä. Vähän jännitti kävellä lipeäkannu kädessä ja miettiä, et mitä tapahtuu, jos se tulee miuta siinä tilanteessa ahistelee. Ekalla yrityksellä lipeäliuos käsissä se oli jo tulossa miun kimppuun (ne ihan oikeesti pistää miuta varmaan joka kesä, vaikka tilanteissa en koskaan oo niille mitään tehny!) ja oli pakko mennä karkuun. Tokalla yrityksellä reitti oli selvä ja pienessä paniikissa sain hommat tehtyä loppuun. Tai melkein kaikki hommat: oli tarkotus testata yhtä uutta ideaa, mut sen jätin suosiolla ampparin uhkaamana seuraavaan kertaan.




keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Konjac-sieni

Posti toi tänään kaukaa maailmalta tilaamani konjac-sienen. Mie en ollu tämmösestä ihmeestä ennen kuullutkaan kuin vasta pari viikkoa sitten ja ajattelin, että tää on pakko kokeilla.

Konjac-pesusienet valmistetaan 100-prosenttisesta kasvikuidusta ja ne ovat täysin biohajoavia. Niiden alkuperä on miun ymmärtääkseni Japanissa. Jostain olin lukevinani, että alkuperäinen tarkoitus on ollut vauvan pyllyjen pesuun, mutta nyt niitä käytetään kasvojen ja vartalon hellistä hellimpään pesuun ja kuorintaan.


Miun konjac-sieni tuli tämmöisessä pakkauksessa. Otin sen pois pakkauksesta ja sehän oli kuin täysin kivikovaks kuivahtanut leivänkannikka.


Konjac-sieni kastellaan ennen käyttöä ja käytön jälkeen jätetään kuivumaan. Tää sieni tosiaan imi vettä kuin sieni ja kasvoi valtavasti kastuttuaan. Tulee heti mieleen, et pitääpä seurailla, miten kauan tuolla menee kuivumiseen. On semmonen mikrobiologinen seikka kuin mikrobit, jotka varmasti viihtyvät tuommoisessa märässä sienessä. Mut pianhan se nähdään.


Mie ajattelin, et voiko tämmösessä  nyt mitään sen ihmeellisempää olla kuin missä tahansa pesusienessä, mut tää ihan oikeesti tuntu erilaiselta - kuin myös todella hellävaraiselta. Kokeilin tän ekan kerran pelkän veden kanssa ja pehmeää hierontaa tää tarjos. Sientä painellessa hiljaakin se rutisee.

Ajattelin, että kokeilen tätä nyt vähän aikaa käytössä. Jospa laittaisin sit vaikka kyselyä maailmalle.

Tänään taas pajalle ja sitten semmonen ilonen hymiö :) ,

lauantai 22. syyskuuta 2012

Suolasaippuaa

Mie taisin jossain vaiheessa kertoa inspiraation hakemisesta ja jostain uudesta, mitä tilasin. Nyt on sit jotain tuotosta syntynytkin: suolasaippuaa. Tää on oikeestaan miun jo kolmas suolasaippuasatsi, mut kaks ekaa oli rumia ja näistä nyt tuli miusta aika söpöjä. Nää suolasaippuat oli siis muoteissa. Tää yksittäisten muottien käyttäminen onkin paljon helpompaa suolasaippuoiden kanssa, kun ei tarvitse olla kärppänä koko ajan vahtimassa, et millon saippuan voi leikata. Suolasaippua siis kovettuu nopeammin kuin tavallinen saippua ja siksi pitää leikata nopeasti - jos se ehtii kovettua liian pitkään, niin siististi leikkaaminen on mahdotonta. Lisäksi mie yleensä teen saippuat illalla, niin käytännössä isolla muotilla tarkottais mahollista saippuanvahtivuoroa ehkä yöllä kolmeen asti.

Mie lisään nää kauppaan heti, kun keksin edullisimman tavan postittaa näitä (ja vielä soveltaa se verkkokauppaan). Sillä aikaa näitä saa Shop Ilonasta Heinolassa (ja myös huulirasvoja saa sieltä). Nää on mitoiltaan 5 cm x 5 cm x 5 cm ja n. 160 grammaa. Väri näihin saippuoihin tulee vihreästä savesta ja tuoksuna sitruunan, rosmariinin ja piparmintun eteeriset öljyt. Nämä suolasaippuat vaahtoavat runsaasti ja sisältävät mm. kookosöljyä (joka saa ne vaahtoamaan), oliiviöljyä ja karitevoita. Tulossa ovat myös valkoiset ja vaaleanpunaiset suolasaippuakuutiot.

Jos et ole vielä käynyt Facebookissa vastaamassa kyselyyn seuraavista tuotteista, niin  sen voi tehdä vieläkin. Tai voit toki kirjoittaa kommentteihinkin, näkisitkö seuraavana uutena tuoteryhmänä mieluiten a) nestesaippuat, b) vartalovoit vai c) kasvojen tehoseerumit.

Mukavaa viikonloppua!


torstai 20. syyskuuta 2012

Kosmetiikan valmistajaksi

Miun sähköpostilaatikkoon kolahtelee välillä postia toisilta saippuantekijöiltä Suomesta ja naapurimaista, aiheesta jos toisesta - mikä on tosi mukavaa, mie vastaan mielelläni mieltä askarruttaviin kysymyksiin sen mukaan, mitä osaan. Ajattelin nyt kirjottaa tästä (pien)kosmetiikkayrittäjyydestä, tai oikeastaan sen perustamisesta, koska se tuntuu ihmisiä kiinnostavan.

Kosmeettiset tuotteet ovat tarkkaan säädeltyjä ja itsetehtyä kosmetiikkaa ei saa kuka vain myydä eikä edes lahjoittaa eteenpäin. Tavallisten yrityskuvioitten (verottaja, prh...) lisäksi kosmetiikkayrityksen perustamiseen liittyy TUKES eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto sekä turvallisuusarvioitsija. Turvallisuusarvioitsija voi olla kuka tahansa pätevä (pätevyydestä säädetään kosmetiikkaa koskevassa lainsäädännössä seuraavaa: "Pätevyydeksi katsotaan sopiva ylempi korkeakoulututkinto farmasian, toksikologian, dermatologian tai muun lääketieteen alalta tai vastaavalta tieteenalalta. Pätevyydeksi voidaan myös katsoa edellä kuvattua tutkintoa vastaava, esimerkiksi pitkän työkokemuksen myötä hankittu pätevyys.") henkilö. Lisäksi on hyvä olla yhteydessä kunnan terveystarkastajaan.

Turvallisuusarviointi on raportti tuotteen turvallisuudesta ihmisen terveydelle. "Turvallisuusarvioinnissa on otettava huomioon ainesosien yleiset toksikologiset tiedot sekä niiden kemiallinen rakenne ja altistustaso samoin kuin valmisteen käyttöalueiden sekä aiottujen kohderyhmien erityiset altistuspiirteet; erityinen turvallisuusarviointi on tehtävä muun muassa valmisteista, jotka on tarkoitettu alle kolmivuotiaille lapsille sekä valmisteista, jotka on tarkoitettu yksinomaan ulkoiseen intiimihygieniaan." (Kosmetiikkaa koskevan lainsäädäntö, 5.2.1)

Tietysti ennen sopimusta turvallisuusarvioitsijan kanssa tulee tietää, mitä ylipäätään aikoo myydä. Ajatellaan nyt saippuaa. Saippuaresepti on kehitetty valmiiksi ja se halutaan myyntiin. Turvallisuusarvioitsijoita on paljon ja jokaisella on omat toimintatapansa: jossakin yhdellä arvioinnilla voi tehdä vain yhtä tietynlaista saippuaa, toisaalla yhdellä arvioinnilla voi vaihtaa saippuan tuoksuja ja kolmas antaa vielä vapaammat kädet. Joku ehkä haluaa, että tuotteista lähetetään näytepaloja, toisaalla ainesosia saa käyttää vapaammin tietyillä ehdoilla. Halvimmillaan turvallisuusarvioinnin voi saada muutamalla kympillä ja haitarin toisessa päässä ollaan jo moninkertaisissa hinnoissa. Turvallisuusarvioitsija on se, joka päättää, saako tuotteissa käyttää omasta pihasta poimittuja yrttejä tai tavallisesta ruokakaupasta ostettuja öljyjä. Käytännössä se turvallisuusarviointi on dokumentti, jossa kerrotaan, että tämä tämän henkilön/yrityksen tällä tavalla näistä aineksista tehty tuote on turvallista käyttää.

Jos olet perustamassa saippuan-, pesu- ja kiillotusaineiden valmistus -yritystä (tämän saat päätoimialaksi, jos aiot tämänkaltaisen yrityksen perustaa) nyt, niin kannattaa huomioida, että ensi kesänä on tulossa muutoksia EU:n kosmetiikkadirektiiviin ja se asetus tulee varmasti teettämään töitä vastuullisella turvallisuusarvioitsijalla. Muutosvaiheen aiheuttamat lisätyöt saattavat vaikuttaa turvallisuusarvioinnin hintaan tai aiheuttaa lisäkustannuksia ensi heinäkuussa.

Tässä vaiheessa voi olla hyvä olla yhteydessä terveystarkastajaan. Hän ehkä haluaa tulla tarkastamaan tilat, tai ehkä ei. Mie en oo mistään virallisesta paperista etsimälläkään löytänyt mitään vaatimusta kosmetiikan valmistamiseen käytettäville tiloille (tiedän näitä vaatimuksia joissakin maissa olevan). Kuitenkin varmasti lähes jokainen turvallisuusarvioitsija vaatii tuotteita tehdessä noudatettavan GMP:tä (Good Manufacturing Practices) eli Kosmetiikka, hyvät tuotantotavat. Hyvien tuotantotapojen ohjeistus määrittelee mm. raaka-aineiden säilytyksestä, mittaamisesta, työpisteen ja -tilojen käytöstä sekä puhtaudesta, työntekijöiden vaatetuksesta, terveydentilasta, ergonomiasta ja valmiista tuotteista ja niiden säilyttämisestä. Tuon opuksen voi halutessaan ostaa täältä.

Välillä omaa kokemusta sen verran, että vaikka tavallisessa keittiössä periaatteessa saisikin tehdä kosmetiikkaa, niin mie näin lapsi- ja koiraperheellisenä piän tuota asiaa täysin mahottomana - mie en halua tehä koirankarvasaippuaa enkä lastentahmakäsihuulirasvaa. Meillä on alakerrassa erillinen yksiö, jonne mie aina välillä karkaan lapsilta ja koirilta "kokkaamaan" saippuoita ja huulirasvoja. Ehkä mie jonain päivänä vielä esittelen tuon tilan täällä. Jotta ne koirakarvat ei kulkeutuis pidemmälle, mie vaihan vaatteet aina ennen hommien alottamista ja piän kaikenmaailman muovilaseja ja sellasta hiussuojaa, etten levittäs omiakaan hiuksia mihinkään. Jos miut yllättää kesken saippuan teon, saattaa naamalla olla vielä hengityssuojain (pahimpien lipeähöyryjen aikaan) ja käsissä kumihanskat. Essu tietenkin kuuluu kokoajan asiaan. Huulirasvaa tehdessä ei yleensä hengityssuojaita oo, mutta kertakäyttöiset kumihanskat kyllä.

Ja aiheeseen. Kun turvallisuusarviotsijan kanssa on tehty sopimus, voi lähettää rekisteröitymisilmoituksen TUKES:oon. Rekisteröintimaksu on muistaakseni 92 euroa. Jossain vaiheessa TUKES:lta sitten tulee postissa paperi, jossa kerrotaan, että tämä yritys/henkilö saa tehdä kosmetiikkaa. Tähän nyt liittyy vielä se ensi kesänä tuleva EU:n direktiivin muutos ja en nyt mene vannomaan, mutta ymmärtääkseni niin, että jos heti ilmoittaa tuotteet siihen EU:n laajuiseen tietokantaan, johon kaikki kosmeettiset tuotteet tulee laittaa ensi heinäkuusta alkaen, niin silloin ei välttämättä tarvitse enää TUKES:oon erikseen rekisteröityä. Mutta tästä en todellakaan laittaisi päätäni pölkylle.

Mutta siinä se kutakuinkin oli. Kun turvallisuusarviointi ja TUKES:n lappu tupsahtaa postilaatikkoon (tavalliseen tai sähköiseen), niin sitten vaan kauppaamaan tuotteita. Tuotteet voivat olla etukäteenkin tehtyjä, mutta se kannattaa muistaa, että jokainen raaka-aine tulee olla jäljitettävissä, eli öljyistä ja muista eränumerot ja päiväykset talteen. Ja se, mihin niitä öljyjä on käytetty. Ja vielä omille tuotteille eränumerot.

Hyvää luettavaa on esimerkiksi Kosmetiikkaa koskeva lainsäädäntö. Ja ilmeisesti ihan hiljattain suomeksi ilmestynyt Luonnollista kauneutta on aiheesta kiinnostuneille oikein pätevää luettavaa. Itellä on englanninkielinen versio, mutta uskoisin siinä olevan samat asiat kuin suomenkielisessäkin. Tää kyllä hakkaa mennen tullen kymmenet kotikosmetiikkakirjat, joissa väitetään vettä sisältävien tuotteiden säilyvän ilman säilöntäainetta puoli vuotta. Ehkä myöhemmin lisää tästä. Nyt unta palloon.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Purkkia ja purnukkaa

Oma kokeilu alkaa olla loppusuoralla - tai lähinnä purkki. Laitoin aiemmin tänä vuonna Facebook-sivuille linkin öljypuhdistusmetodista siitä hyvää vain kuultuani. Tein itselle purkillisen kyseistä sekoitusta oliivi- ja risiiniöljyistä ja se on ollut säännöllisessä käytössä hyvän aikaa, ehkä pari kuukautta. Miun ihotyyppi ei koskaan oo ollut mikään kehuttava, kaikenlaista ylimääräistä näppylää on pukannu naamaan joka käänteessä. Ei varsinaisesti kuiva, mutta ei rasvainenkaan. Raskauksien ja imetysten aikana iho on pysynyt hyvässä kunnossa, mut ennen kokeilua - muutama kuukaus imetyksen lopettamisen jälkeen - alko uhkaavasti näyttämään siltä, et vanhaan suuntaan ollaan taas menossa.

Mitä mie tästä kokeilusta sit sanoisin. Ei se iho niin hehkee oo kuin imetyksien ja raskauksien aikaan, mut ei myöskään niin paha kuin ennen ensimmäistä raskautta. Ehkä puolentoista viikon päästä aloittamisesta alkoi tulemaan punasia näppylöitä ja se vaihe kesti noin viikon. Se ei ollut yllätys: olin lukenut toisaalta, että öljypuhdistusta ei pitäisi koskaan aloittaa esim. häiden alla, vaan vähintään kolme viikkoa ennen. Näppylät tosiaan sitten hävisivät ja iho on sen jälkeen pysynyt ihan kelvollisessa kunnossa. En kuitenkaan aio jatkaa samalla seoksella.

Alustavana suunnitelmana on tehdä uus öljyputsari korvaten oliiviöljy joko aprikoosinkivi- tai manteliöljyllä. Ne ovat kumpikin oliiviöljyä kevyempiä ja aprikoosinkiviöljy mm. vähentää kutinaa ja ehkäisee tulehduksilta sekä siinä oleva E-vitamiini kosteuttaa. Manteliöljy on ominaisuuksiltaan hyvin aprikoosikiviöljyn tyyppinen, mutta sisältää vähemmän E-vitamiinia. Käytännössä öljyputsarin voi tehdä lähes mistä vaan öljystä, mistä itse pitää, mutta jos iho on taipuvainen mustapäihin, olisi hyvä välttää ns. komedogeenisiä - eli sellaisia, jotka ovat omiaan edistämään mustapäiden syntyä - öljyjä, kuten esimerkiksi kookos- tai vehnänalkioöljy (fraktioitu kookosöljy - eli sellainen, joka on huoneenlämmössä juokseva ja josta on poistettu pitkäketjuiset triglyseridit - sen sijaan ei ole kovin komedogeeninen). Kuivalle iholle sopiva öljy on esimerkiksi avokadoöljy ja rasvaiselle hasselpähkinäöljy.

Niin ja toki öljypuhdistuksen oleellinen osa on se risiiniöljy, joka puhdistaa ja kosteuttaa ihoa herkistämättä. Ja tässä tapauksessa risiiniöljyn laksatiivisuutta ei tarvitse pelätä. Risiiniöljyä voi käyttää 10 - 50 % kaikesta niin, että kuivalle iholle vähiten ja rasvaiselle eniten, loppumäärä toista öljyä. Öljyt laitetaan yhteen pulloon ja ravistellaan ja sitten vaan iltaisin levittelemään öljyä naamaan, antamaan vaikuttaa kymmenisen minuuttia, voidaan antaa myös hautua kuumalla vedellä kostutetun pyyhkeen alla ja toistaa tarpeen vaatiessa pyyhkeen jäähdytyyä, ja lopulta pyyhitään pois lämpimällä ja kostealla pyyhkeellä.

Ja aiheesta kukkaruukkuun: kävin perjantaina hakemassa postista pari laatikkoa. Suunnitelmia ois keksiä noille purnukoille ja purkeille, joita laatikot sisälsivät, täytettä. Pullot ja purnukat ei oo ihan sellaisia, joita alunperin halusin, mutta joskus pitää tehdä kompromisseja. Tässä tapauksessa pullojen ja purkkien väri ei ihan ollut se, mitä toivoin. Sellaisia kuin olisin ensisijaisesti halunnut oisin toki saanut tilaamalla monestakin paikasta, mutta niitten pelkkä toimitusmaksu tänne kylmään, pohjoiseen Suomeen olisi ollut yhtä paljon kuin tuon koko tilauksen arvo yhteensä, toisissa paikoissa jopa enemmän - tai toinen vaihtoehto niistä haluamistani tuotteista ois ollut tilata niitä Suomesta tuhatmäärin ilman toimituskuluja, mut sattuneesta syystä en ihan lähteny siihen. Mut jos miulla jonain kauniina päivänä on tarvetta tilata isompia määriä, niin isoja, et nuo toimituskulut ei kaksinkertaista purkkien hintaa, niin sit mie tilaan erilaisia. Nyt mennään näillä!