Valmistautumista vuoteen 2013

Joulua on lusittu ja olo on ihan sen mukanen. Syöty on muutamassa päivässä varmaan kahen viikon eestä. Pakko alkaa jo hillitsemään.

Tänään kävin taas pajalla pitkästä aikaa. Kirjotin aiemmin uusista pehkontekotarvikkeista. Nyt tulee lisää. Yllä kuvassa on miun uus pehkontekotarvike, pehkomuotti. Testasin tänää ensimmäistä kertaa ja tuolla on nyt semmonen vajaan metrin pötkö Pehkoa kypsymässä. Jos saan sen ehjänä pois muotista (lähinnä niin, ettei muotti räjähä ennen ku saippua on kiinteytynyt), niin laitan heti ennakkotilausmahollisuuen verkkokauppaan. Edellinen Pehko-erä meni niin vauhilla, et kypsiä Pehkoja en saanu kauppaan lainkaan, vaan viimesetkin lähti ennakkotilauksena.

Niin tuosta muotista. En ollu ennen kokeillut ite tuolla tehä, vaan aiemmat Pehko-erät oli tehty Pringles-purkkeihin, mut ei oo kovin taloudellista eikä terveellistäkään pidemmän päälle tehdä tyhjentää jokaista erää varten muutamia Pringles-purkkeja. Hyviä muottejahan ne on, ei siinä mitään.

Mutta tässä miulla on nyt muottia puolen kilometrin Pehko-pötkölle, eli kyllähän noilla sit jokusen tukan pesee. En oikeen tienny, et mitenköhän paljon tuo kestää painoa ja ajattelin kokeilla varovaisesti 80 sentin mittasta pötköä - siis 80 sentin täyttömäärän, yhteensä tuubi oli vähän toista metriä. Vähän oli vaikeuksia kehittää systeemiä, jolla saisin tuubin pysymään auki itekseen, jotta voisin molemmilla käsillä kaataa/mättää taikinaa sisään. Mut löyty lopulta sekin: teippasin toisen pään hillosuppiloon, laitoin hillosuppilon isomman putken päälle niin, että letku tuli siitä läpi, ja sitten paksumpi putki seisomaan pöydän reunalle viritettyjen kahen saippuamuotin väliin. Ja solmu päähän. Ois varmaan pitäny ottaa tekovaiheessa kuva tuosta virityksestä. Mut sain sen toimimaan, joskin ihan loppuvaiheessa nappasin just oikeella sekunnilla suppilon reunuksista kiinni, kun se sata kierrosta pakkausteippiä alko irtoomaan pötkön painosta. Vähän ihmeissäni jäin siihen pötkö käessä pyörimään, et mihinköhän mie sen lykkäisin. Ei miulla pajalla ollu mitään paikkaa, mihin sais tuommosen pötkylän roikkumaan ja vaihoin lennossa tossut Kuomiin ja juoksin pötkö käessä ulos ja ylös ja kotiin sisälle. Kuistilla hattuhyllyssä oli sopiva tanko ja siihen solmin tuon pötkön toisen pään. Rasvaa kun tuo saippua on ja pötkö liukas, niin vetäsin vielä muutaman kerroksen leveetä teippiä solmun päälle ja tangon ympärille ja jätin siihen roikkumaan.

Kävin äsken jo tuota mötikkää vähän kokeilemassa ja kyl se parin tunnin jälkeen vielä on kasassa ja kestänyt tuon painon. Silti jännittää kestääkö aamuun.

Laitoin toisenkin satsin saippuoita tulemaan, sydämenmuotoisia ystävänpäiväsaippuoita englantilaisen ruusun tuoksulla. Tuosta tuoksusta tuli vaahtokylpy lapsuudesta mieleen - ihan kuin joskus palmaroosan eteeristä öljyä haistellessa. Ehkä palmaroosa on ainesosana tässä tuoksussa? Joka tapauksessa tää tuoksu oli tosi ihana, jotenkin kevyt ja hmm... söpö (voiko tuoksu olla söpö)? Näistä kuvia kun otan muotista pois. Tänään on tyytyminen vain onnettomiin kännykkäkamerakuviin.

Niin ja se ainakin piti vielä sanoa, et valitettavasti alvit vaikuttaa miullakin ja jouvun niitä kauppaan muuttamaan vuodenvaihteessa. Nähäpä joskus semmonen ihme, että alvia päätettäs laskea! Mutta tässä tältä erää, nyt mukulat nukkumaan.

Rauhallista joulua!

Joulu on ovella ja viimeiset askareet, sekahedelmäkeitto ja joulusinappi, takana. Sänky kutsuu jo, mutta vielä hetken aion yrittää pysyä hereillä.

Tilaamani raaka-aineet ehtivät saapua jo torstaina. Mie oon ollu todella tyytyväinen Fedexin palveluun. Toimitukset tulevat aina kunnossa ja ajallaan - usein jopa etuajassa. Suosittelen. Muistin paketintuojaa (nelivuotiaan poikani sanoin on postinkantajia ja pakettimiehiä -- ja -naisia) Suklaasaippualla, jota jäi yli eräästä mittatilaustyöstä.

Kutakuinkin vuosi sitten näihin aikoihin tilasin ensimmäistä kertaa saippuoiden turvallisuusarviointeja. Yritys oli perustettu n. kuukausi aiemmin, mut mitään ei varsnaisesti ollut vielä tapahtunut. Alakerran pajan remontti oli vielä kesken. Silloin mie viel ihmettelin, miten ihmeen paljon pitää tehä saippuaa, jotta saa 100 ml eteeristä öljyä kulumaan (olin katellut jonkun lammikon toisella puolella asuvan saippuantekijän kuvia omasta työtilastaan). Nyt mie huomasin, et se sata milliähän menee yhessä hujauksessa. Mietin ite jo, et tilaanko peräti puol litraa kerralla, mut tyydyin sittenkin neljänneslitraan. Miun pitää kummiskin tilailla tuolta maailmalta tavaraa sen verran usein, et kai sitä joutaa myöhemminkin sen puol litraa tilata, jos tarvis on. Kun nyt mielessä on jo seuraava tilaus, kun jotain jäi kuitenkin tilaamatta.

Nyt miulla pursuaa pää ideoita, mitä kaikkee haluaisin tehä kauppaan. Aika näyttää, mitä kaikkea ehin. Mie oon heinäkuun puoleen väliin asti hoitovapaalla ja sen jälkeen on suurten päätösten ja/tai suurten muutosten aika. Onneks on vielä vähän aikaa siihen.

Mutta nyt meillä sammuivat kynttilät (jo oli aikakin tähän aikaan!) ja on aika vastata sängyn kutsuun.

Rauhallista joulua kaikille!

Saippuaa maailmalle

Alkaskohan joulukiireet kohta helpottaa? Kotona ainakin ne jatkuu varmasti ihan jouluun saakka ja varmaan välipäivinä pääsen taas saippuahommiin ystävänpäivä mielessä (kävin tänään lähikaupasta muottejakin ostamassa!). Yleensä miun tilaukset kotiutuu maailmalta n. viikossa, mut nyt tuntuu olevan tukussakin jouluruuhkaa, kun toissa perjantaina laitoin tilauksen, josta sain laskun viikko sitten, jonka maksoin heti ja tänään vasta tuli Fedexin seurantakoodi - ja arvio toimitusajankohdasta oli 27. päivä. Yleensä Fedex toimittaa päivän - pari etuajassa, mutta näinköhän jouluna ehtii (siis ennen joulua). Vähän tekis miel vielä shoppailla yhestä pienestä, brittiläisestä nettikaupasta kaikelaisia ihania öljyjä ja erityisesti jättikokoisia huulirasvatuubeja (tai pieniä dödöpurkkeja), jotka ihan vahingossa hokasin yks päivä oikeen loistaviks tuon pienimmän mukulan rasvaamiseen. Ihan vaan tosin niin, että just huulirasvatuubi käessä huomasin, et onpa tuolla kuiva poski, nappasin ipanan syliin ja levitin huulirasvatuubista rasvaa poskelle.

Mut ei aina niin, et mie ootan vaan koko ajan tavaraa maailmalta, vaan nyt niin päin, et miun saippuoita lähtee maailmalle. Ei tilauksen muodossa, vaan tässä taannoin miuta (luulisin, että monia muitakin vastaavan alan yrittäjiä) lähestyttiin erään tuotantoyhtiön toimesta sähköpostilla, jossa etsittiin aineellisia lahjoituksia kenialaiseen tyttöjen turvakotiin. Joulun alla en enää oo ehtinyt - tai jonon vuoksi edes voinut - laittaa uusia eriä tulemaan, mut mie kattelin miun hyllyjä ja kyllä, siellä on ainakin pari kokonaista erää saippuoita, joita mie en oo laittanu myyntiin. Ihanan tuoksuinen vaniljasaippua, josta tuli hieman väärän värinen, mittatilaussaippoita, joista tuli miun makuun hieman liian vaaleita (asiakkaalle tein uudet), muutamia yksittäisiä, hieman vinoon leikattuja tai hieman muita pienempiä, muutama isohko päätypala, joku reunasta hieman rutussa - kaikki täysin priimoista raaka-aineista. Ihan täysin käyttökelpoista tavaraa täyttämässä miun, tilapulasta kärsivän hyllyjä ja toisaalla ihmisiä, jotka niitä tarvitsee. Totta kai mie oon mukana. Tänään pakkasin - pakkasin kaikki samanlaiset yhteen pussiin ja punnitsin pussit ja laitoin merkinnät pussseihin, muutamaa yksittäistä lukuunottamatta, jotka pakkasin erikseen - toki muuten pakkaan kaikki saippuat yksitellen, mutta tähän lähetykseen en muuten olisi enää ehtinyt - ja laskujeni mukaan matkaan on lähdössä muutamia grammoja vajaa viisi kiloa saippuaa. 

Ajatuksena tuntuu hieman hassulta, että nyt siis matkalle Afrikkaan lähtee saippuoita, joitten monet raaka-aineet ovat sieltä peräisin (mie en edelleenkään usko sitä, että karite- ja kaakaovoit ja kookos- ja palmuöljyt tulevat Alankomaista, vaikka valmistajan pakkauksessa niin lukeekin - ja tiiän, et voihan noita tulla muualtakin kuin Afrikasta, mut karitevoita en kyllä oo vielä kuullu saatavan muualta - toisaalta en kyllä oo aihetta niin tarkkaan tutkinukaan). Onhan niissä joissain toki jotain kotimaistakin mukana, mut kaikin puolin lienevät hyvin kansainvälisiä saippuoita.

Miun on pitäny laittaa niitä vartalovoiteita kauppaan varmaan viikon verran, mut mie en yksinkertasesti oo saanu otettua niistä järkevää kuvaa, et voisin niitä kauppaan laittaa. Miulla on se ongelma, että kamera ja tuotteet on aina eri paikoissa ja mie en koskaa muista ottaa tuonne pajalle kameraa mukaan. Tai näköjään miulla on yks korkkaamaton, tuoksuton täällä kotipuolella, ehkä mie sen saisinkin vaikka nyt laitettua. Vaikka posti ei kyllä taia enää ehtiä jouluksi tuomaan, mut hätätilassa onnistuu kyllä noutokin, kun etukäteen sovitaan (esimerkiksi sähköpostilla, s-a-i-p-p-u-a-t-@-v-u-o-t-a-r-.-f-i - poista viivat!). 

Käytännössä vartalovoivaihtoehdot - vatkattuja - ovat siis:

- Mangovoita, babassuöljyä ja fraktoitua kookosöljyä limetin, appelsiinin ja seetrin tuoksuilla (tuoksut eteerisistä öljyistä), pakkauskoko on n. 100 ml (nätä on ehkä kaksi jäljellä). Hyvin kevyt voi.

INCI: mangifera indica seed butter, orbicular oleifera seed oil, caprylic/capric triglyceride, tocopherol, cedrus atlantica bark oil, citrus aurantifolia leaf oil, citrus aurantium peel oil, zea mays starch, citral*, geraniol*, limonene*, linalool*.
* eteerisissä öljyissä / i eteriska oljor

- Karitevoita, oliivivoita ja avokadoöljyä laventelin, pelargonian ja patsulin eteerisillä öljyillä, purkki n. 100 ml (näitäkin ehkä kaksi tai kolme jäljellä) - tämä on oma suosikki tällaisille talven kuivattamille käsille!

INCI: butyrospermum parkii butter, persea gratissima oil, hydrogenated vegetable (olea europea) oil, tocopherol, lavandula angustifolia, pogostemon gablin, pelargonium graveolens, citral*, citronellol*, geraniol*, limonene*, linalool*.
* eteerisissä öljyissä / i eteriska oljor

- Karitevoita ja aprikoosinkiviöljyä Hedelmätarhan tuoksulla sekä tuoksuttomana, n. 100 ml. Näitäkin ehkä kolme kutakin jäljellä.

INCI: butyrospermum parkii butter, prunus armeniaca kernel oil, tocopherol +- parfym, citral*, limonene*, linalool*.
* tuoksuöljyssä / i doft olja

Mie oon ihan tarkotuksella miettiny nää voit, että niistä löytyy hyvin kevyt (eli tuo mango-babassu), perusversio, eli aprikoosinkivi-karitevoi ja hyvin rasvainen eli tuo karite-oliivi-avokado. Nää ei mahu kulkemaan kirjeenä, vaan maksina tai smartpostina pitää laittaa. 

Niin ja het kun se tilaus maailmalta saapuu, niin kauppaan tulee sit niitä kuorintapaloja! 

Täydennystä ja tyhjennystä

Sain vihdoinkin laitettua täydennystä verkkokauppaan - oheistarvikkeita eli harjoja, saippua-alustoja, kasvopyyhkeitä, yms. Tänään pajalla pakatessani jouduin tosin toteamaan, että siinäpä se verkkokaupan sisältö sitten lähes onkin. Paitsi huulirasvoja löytyy. Muutamaa yksittäistä saippuaa ja lahjoituksena Keniaan tyttöjen turvakotiin lähteviä minisaippuoita lukuunottamatta ne on ihan loppu. Ja miun lemppari eteeriset öljyt, rosmariini ja patsulikin, on ihan loppu. Ja fraktoitu kookosöljy, josta tekisin niin mielelläni kuorintapaloja.

Mut miulla on vihdoin etikettitulostin! Ne etiketit ei kyllä mitään missejä oo, mut ainakaan mie en saanu noista tekstiä pois - enkä etikettiä muutenkaan pilalle, vaikka tungin sormet rasvaan ja suttasin samantien etikettiä. Ja tuntuu tuo kestävän kiinnikin. Ja mikä parasta, tulostaminen oli helppoa, nopeaa ja se onnistui ilman yhtään pahaa sanaa tai hukkapalaa! Jopa sellanen neropatti tuo tulostin oli, että se tunnisti miun siihen asentaman rullan tarran leveyden ja pituuden niin, etten voinut ees laittaa sitä asetuksista väärin (päinvastoin kuin tuo puol työpöytää rohmuava laser, joka ei sitten tulosta kohilleen, vaikka miten ois tarravalmistajan tarratemplaatit ja tarrat ja asetukset ohjeitten mukaan).

Myös uus vaaka tuli loppuviikosta ja se on testikäytetty. Vielä pitäs retki tehdä lähikaupunkiin Pehkon tekotarvikkeita ostamaan, kun sitä pitänee tehdä reilusti suurempia määriä kuin tähän asti. Tästä enemmän, kun saan taas Pehkolle raaka-aineitakin. Saippualeikkuriprojekti on myös alkanut ja ehkä saan jo seuraavan saippuahalon sillä leikattua. Miulla on kaks tuolla oottamassa leikkaamista.

Yön kuvituksena pesusieniä, joita siis voi tilata nyt kaupastakin, vierekkäin, jotta vähän selviäis tuo koko ero. Luonnontuotteina noissa on tosin pientä vaihtelua ihan honeycombienkin kesken - ja luonnollisesti myös silkien. K kävi tuossa äsken kurkkaamassa miun pokkarilla ottamia tuotekuvia kauppaan lisätyistä tuotteita ja totes, että uusia - parempia - kuvia pitää ottaa. Saa ottaa.

Vasemmalla honeycomb ja oikealla silk.

Tarvikkeita

Äsken kävi kuriiri kiikuttamassa paketin oheistarvikkeita: saippua-alustoja, kynsiharjoja, jalkaharjoja/-raspeja, saippuapusseja sekä pieniä, bambuisia pyyhkeitä. Erityisesti saippua-alustoja on kyselty ja tarkoitus oli alunperin etsiä joku kotimainen käsityöläinen, jolta näiltä tilaisin (sama on ollut ajatuksissa myös pyyhkeiden suhteen), mut en vaan yksinkertasesti oo ehtinyt. Nyt on saippua-alustoja kahta sorttia, puisia kummatkin ja toiset (vaaleat) on hemupuuta - älkää kysykö mitä! - ja tummat...

Ääk, enhän mie voi jättää tätä näin, et kirjotan "älkää kysykö mitä"! Pikainen ja haasteellinen googletus kertoo, että hemupuu tulee kasvista, jonka englanninkielinen nimi on chinese guger tree, latinaksi schima superba ja kuvan siitä voi katsella täältä (aika nätti!). Muuta tietoa löytynee noilla englannin- ja latinankielisillä nimillä haettaessa, mutta näin pikaisesti.

...tummat saippua-alustat on tehty sheesam-puusta eli sissoopalisanterista, englanniksi indian rosewood ja latinaksi dalbergia sissoo. Palisantereista voi lukea täältä suomeksi ja sissoopalisanterista englanniksi täältä.

Harjojen varret tulevat kestävällä tavalla kasvatetusta puusta ja harjakset ovat luonnonharjasta. Pienet pyyhkeet, n. 30x30cm ovat bambua ja saippuapussit - joihin siis laitetaan saippua sisälle ja sitten pestään pussilla, erittäin loistavia jämäpaloille - on valmistettu ramikuidusta.

Hinnoista sen verran, että pikaisen laskelman mukaan hinnat ovat arviolta jalkaharja/raspi n. 5,50 €, kynsiharja n. 4,50 €, saippua-alustat n. 5 e, saippuapussi n. 4 e ja pienet pyyhkeeet n. 6 e. Lisäilen näitä kauppaan, kunhan saan kuvattua.

Pikainen

Yllä olevan kuvan tavarat pakkasin juuri lähteväksi huomenna kohti Kotkan Vintage Herttaa. Toivotaan, että kusti ehtii polkea tuotteet ennen lauantaita, jolloin siellä on joulumyyjäiset. Mukana on voidepaloja (Tyytikkejä!), kuorintapaloja (Kerttusia!), saippuaa ja huulivoiteita.

Olettehan käyneet tutustumassa Suomen käsityöyrittäjien joulukalenteriin? Siellä esitellään joka päivä uusi käsityöyrittäjä.

Taikajauhe

Kerroin edellisessä postauksessa taikajauheen tekemisestä lasten kanssa. Tässä on se hyvä puoli, että tää on tosiaan todella helppo tehdä, huonompi puoli voi olla se, et mie en ainakaan äkkiä löytänyt kiinteitä surfaktantteja Suomesta (Yrttikartanosta tietysti voisi kysellä, jos heiltä löytyisi). Ulkomailta noita kyllä tuntuu löytyvän lähes jokaisesta saippuatarvikeliikkeestä. SLS lienee kirosana kaikille, mutta miedommat versiot kuten sodium coco-sulphate, disodium lauryl sulfosuccinate, sodium lauryl sulfoacetate, sodium cocoyl isethionate, yms. passaa hyvin. Mie tilaan hyvin suuren osan raaka-aineista ulkomailta, niin samalla tilaan välillä näitä tällasia, joista sitten kokataan lasten kanssa saunailtoja varten (lapset myös tykkäs tehdä M&P-saippuaa!).

Taikajauhe

53 % soodaa
27 % sitruunahappoa
15 % tensidiä nuudeleina
5 % kuivaa kasvivoita, esim. kaakaovoita
maun mukaan tuoksua
maun mukaan vesiliukoista väriä

Tässä valmista jauhetta. Tää jäi meillä saunaan viimeeksi, niin meni vähän kökkäreiseks. Nuo valkoiset "madot" kuuluu asiaan, ne on tensidiä.

Kuten kylpypommeissa, niin tässä on myös soodaa ja sitruunahappoa ja tää samalla tavoin sihisee veteen joutuessaan. Lisäksi tässä on tensidiä - tai surfaktanttia tai detergenttiä, monta nimeä löytyy - joka vaahtoaa ja rasvaa halusin laittaa, ettei tarttee kuopusta rasvata saunan jälkeen. Niin ja sit laitoin tuohon mukaan vielä ihan pienen lorauksen aprikoosinkiviöljyä pölyämistä vähentämään, kun sitä kuitenkin oli lapset sekottamassa.

Tässähän ei oo muuta kuin että ruokasooda, sitruunahappo ja tensidit punnitaan ja sekoitetaan. Kaakaovoi raastetaan jauheeksi tai veitsellä ihan pieneksi (mie käytin kokumvoita tässä, kun siinä lähestyy päiväys ja pitäs käyttää pois - ei kyllä oo niin "kuivaa" kuin kaakaovoi ja jää kökkösemmäks) ja sekoitetaan sekaan. Lopuksi maun mukaan tuoksua ja väriä. Meillä lapset toivoi mansikan tuoksua, joten laitoi Gracefruitin Strawberry Smoothieta tähän muutamia tippoja ja väriksi sekoitettiin muutamia tippoja keltaista ja sinistä M&P-väriä (tuoksu ja värit kumpikin Pienestä Tuoksukaupasta peräisin). Sekoitetaan taas ja purkitetaan. Tällainen vedetönhän säilyy lapsiperheessä loistavasti just niin kauan kuin sitä riittää.

Sit vaan lämpimään saunaan, lapset ammeeseen ja tätä pari ruokalusikallista veteen ja meillä ainakin nuo viihtyi. Vaahto muodostuu luonnollisesti sitten kun riehunta alkaa.

Veden lisäys ja sihinää!

Vaahtoa ja huomaa myös veden väri!

Toimituskuluista, myyjäisistä ja etiketeistä

Kävin viikonloppuna ensimmäistä kertaa myyjäisissä tuotteineni Riksun lasimuseolla. Ihan mukavaa oli ja ihmiset olivat tuotteista kiinnostuneita. Erityisesti sokerikuorintapalat menivät hyvin kaupaksi - ois pitänyt tehä enemmän mukaan! Joitakin tuotteita, mm. kehäkukkavoidetta, kyseltiin ja tuosta kehäkukkavoiteesta voin sanoa, että ite tykkään siitä myös paljon ja sitä on tulossa, kun seuraavan kerran tilaan purkkeja. Omat kokemukset kehäkukkavoiteesta mm. tuolla kuopuksella (nyt hieman reilut kaksivuotias) on kyllä olleet niin hyviä, että mielessä on käynyt hommata sille erityinen, lasten tuotteiden turvallisuusarviointi, niin sitä voisi suositella myös alle 3-vuotiaille (alle 3-vuotiaille tarkoitetut tuotteet vaativat erityisen turvallisuusarvioinnin).

Ostin viime yönä verkkokauppaan toimituskululisäosan noita uusia tuotteita varten. Tähän mennessä toimitukset ovat olleet kirjeinä ja puolesta kilosta alkaen edullisimmalla tavalla, mutta nyt, kun kaikki tuotteet eivät enää mahdu kirjeeseen (paksuus max 3 cm), niin verkkokauppa vaatii vähän lisää älyä. Nyt siis merkitsen tuotteisiin mitat ja jos ne on yli kolme senttiä paksuja, niin verkkokauppa poistaa kirjeen toimitusvaihtoehdoista (varmaan amk:sta jäänyt päähän tämä, että käyttäjän mahdollisuudet tehdä virheitä pitää eliminoida).

Päivitin jonkun verran myös toimituskulujen hintoja, kun jätin kesällä Itellan muuttaessa käytäntöään toimitushinnat entiselleen. Itella siis teki postimerkeistä arvonlisäverottomat, mutta ei pudottanut postimerkkien hintoja. Miun pitää kuitenkin maksaa arvonlisäveroa toimituskuluista enkä voi sitä postimerkeistä enää vähentää. Itellalle voi alkaa sopimusasiakkaaksi, jolloin saisi palvelun arvonlisäverollisena ja sen mukana vähennykset, mut miulle se ei oo ainakaan tässä vaiheessa kannattavaa (vaatisi, että lähetykset olisivat pääasiassa paketteja kirjeiden sijaan). Ehkei ihan reilua pienyrittäjiä kohtaan, mutta nyt on mentävä näillä. Toimituskuluista löytyy nyt myös kakkosluokan kirjeet ja maksikirjeet sekä Smartpost (miksei muuten palvelulla voi Suomessa käyttää suomenkielistä nimeä?).

Sunnuntaina muutettiin järjestystä tuolla pajalla ja nyt pitäs taas mahtua vähän paremmin. Lapset oli siellä mukana ja saivat kokata itselleen jotain mukavaa saunaillaksi kylpyammeeseen. Se oli taikajauhetta, josta kyllä riemua riitti. Ja resepti on tulossa piakkoin, ehkä jopa tänä iltana. Ohje on helppo, mut vaatii hieman raaka-aineita, joita ei välttämättä kotikeittiöstä tai ruokakaupasta löydy (tulossa pian myös hieman toisenlainen resepti, jonka ainekset löytyy ruokakaupasta tai keittiön kaapista). Koitan katella, et saisko Pienestä Tuoksukaupasta tai Saippuapajasta raaka-aineita noihin.

Tilasin aiemmin omasta mielestä niin kivat etiketit noihin purkkeihin - kierrätyspaperista valmistettuja voimapaperin värisiä, eri muotoisia eri kohtiin. Maksoin noista etiketeistä vielä toimituskulujakin paljon (ja sen vuoksi myös tilasin niitä paljon!) ja taistelin tulostimen kanssa tunteja, että sain mitään noille ylipäätään tulostettua (en käsitä, et miten se tarra-arkeille tulostaminen voi aina epäonnistua, vaikka on olemassa ne kyseisille tarra-arkeille tarkoitetut templatet ja vaikka miten säätää tulostimen asetuksia). Sit myöhemmin huomasin, et eihän se teksti kestä noissa etiketeissä, jos vähänkin tulee hankausta. Eikä ne meinaa kestää. Ja miulla on siis laser-tulostin ja etikettienkin pitäs sille soveltua. Ei voi mitään.

Tilasin toissa iltana Saksasta etikettitulostimen ja etikettejä siihen, kun noitten nyt pitäs olla niin superkestäviä, et voi vaikka lipeäliuoksessa uittaa ja teksti kestää ja etiketti kestää paikallaan. Vähän on tylsät etiketit, kun mustaa valkosella, mut lupaan, et heti kun miulla on kaks tonnia ylimäärästä, niin ostan sen etikettitulostimen, jolla voi tulostaa hienoja, värikkäitä etikettejä. Tai sit teetän ne etiketit jossakin (kattelin sitä vaihtoehtoa jo nyt, mut pelkät perustamiskustannukset miun kattomissa paikoissa etiketeille ois maksaneet enemmän kuin nuo miun nyt tilaamat tulostin ja etikettirulla). Just tuli postia, et tuotteet tulevat kyseiseen kauppaan joulukuun viidenteen mennessä ja lähettävät heti. Mie ehkä ootan siihen asti noitten purkkien lisäämistä verkkokauppaan. Mut sitä ennen kyllä tulee uusia tuotteita löytymään ;) .

Jos nyt kuvituksena vaikka valkoisia suolasaippuakuutioita kypsymässä, kun laitan niitä(kin) ihan lähiaikoina tuonne kauppaan - nyt kun toimituskuluongelmakin on selvitetty.

Luonnon pesusienet

Oon miettiny, et mitäköhän saippuaan liittyvää voisin myydä verkkokaupassa kaiken muun ohessa. Saippua-alustoja on kyselty ja niitä on tulossakin jossain vaiheessa. Löysin erään ihanan tukun, mutten keksinyt sieltä tarpeeksi tilattavaa näin ekalla kerralla - ja postikulutkin olivat tähtitieteelliset. Siellä tukussa oli mm. noita luonnon pesusieniä ja ne jäivät mieleen.

Koitin etsiä jotain toista paikkaa, josta olisin pesusieniä tilannut, mielellään jopa Suomesta. Löysinkin Suomesta pari ja yritin rekisteröityä tukkuun asiakkaaksi, mutta rekisteröitymistäni ei huolittu, koska yritykseni ei kuulemma liity kauneudenhoitoon. Toiseen en enää jaksanut yrittää, vaan aloin suosiolla etsimään pesusieniä muualta. Ja onneksi aloinkin, nimittäin törmäsin vahingossa yrittäjään, joka itse tuottaa (eli noutaa merestä) näitä pesusieniä. Pitäisi melkeinpä kiittää suomalaista yritystä, joka ei huolinut miulta rahaa, koska löysin paikan, josta pesusienet tulevat suoraan tuottajalta, ilman välikäsiä, suuremmasta valikoimasta ja varmasti myös paljon edullisemmin. 

Tilasin kokeeksi pienet erät kahta laatua, kumpaakin yhtä kokoa. Honeycombia tilasin nelituumaisena ja silkiä kaksituumaisena. Honeycomb soveltuu parhaiten vartalon pesuun ja pienet silk-pesusienet kasvoille. Honeycombia on toimittajalla saatavana eri koissa aina seitsemän tuuman halkaisijaan saakka ja silkiä kuuteen tuumaan asti eli jos isommat kiinnostavat, niin eiköhän sellainenkin järjesty. Pesusienien toimittajan mukaan silk-pesusienet sopivat kolmeen ja puoleen tuumaan asti kasvojen pesuun, kosmetiikan levittämiseen ja vauvojen ihoille, neljä- ja viisituumaiset herkälle iholle (silk on paljon honeycombia pehmeämpi) ja isommat silkit normaaliin vartalon pesuun.

Vielä nuo ovat toimituksen jäljiltä vähän littanoita. Mutta ihanan pehmeitä ne ovat silti! Vasemmalla kaksi isompaa honeycombia ja oikealla pieniä silkejä.

Kiireinen viikonloppu

Mie oon lähes koko viikonlopun puuhaillu tuolla pajalla ja nyt tuntuis, et sais riittää jo muutamaks päiväks, mut ens viikonloppuna on myyjäiset ja yritän saaha sinne tehtyä myytävää. Myyjäiset on Suomen lasimuseolla lauantaina 24.11. klo 11 - 15. Täällä lisää.

Ja niin, nyt tän uurastuksen jäliltä myyjäisiin on luonnollisesti tulossa mukaan palasaippuaa ja huulirasvaa, mutta myös uusia tuotteita: sokerikuorintapaloja, voidepaloja, luxushuulivoidetta, nestesaippuaa ja vartalovoita ainakin. Katotaan, jos jotain muutakin vielä ehtisin ja jos miun luonnonpesusienet ehtivät siihen mennessä tulla (ei siis tullut miun pesusienikurkusta pesusieniä, niin pitää nyt tyytyä muuhun).

Sokerikuorintapalat ovat pääasiassa sokeria ja kaakaovoita ja niitä käytetään suihkussa vartalokuorintana. Nuo ovat sellasia n. 20 gramman paloja ja yksi pala riittää yhteen kertaan. Näitä on kolmessa tuoksussa: Hedelmätarha, Joulu  (appelsiinin, kanelin lehden ja neilikan eteerisiä öljyjä) ja Itämainen. Nuo sokerikuorintapalat on olleet meillä kotona erityisen suosittuja.

Voidepala tunnetaan maailmalla nimellä lotion bar ja tämä on siis periaatteessa vartalovoita, joka on kiinteänä palana. Voidepalaa käytetään niin, että sitä lämmitetään käsissä ja sitten levitetään vartalolle. Voidepaloissa on pääasiassa mehiläisvahaa, karitevoita ja aprikoosinkiviöljyä ja miun mielestä tästä jäi tosi mukavan kevyt tunne iholle. Niin, olihan tässä vielä hieman tuoksuakin: laventelin, pelargonian ja patsulin eteerisiä öljyjä.

Luxushuulivoiteen tein erikseen maustamattomana ja hieman eksoottisemmista raaka-aineista kuin Immit ja Kalewat. Tai maistuuhan tässä hieman kaakao - käytin tässä suodattamatonta luomukaakaovoita ja tämän vuoksi tämä huulivoide on myös ruskea. Kaakaovoin lisäksi luxushuulivoiteessa on lanoliinia, karitevoita, mangovoita, risiiniöljyä (kiiltoa antamaan!), oliivivahaa, avokadoöljyä, jojobaöljyä... Tulikohan siinä kaikki? Miun reseptikokoelma jäi päivittämättä tikulle ja on siis pajan koneella tän kotikoneen sijasta.

Tän päivän vartalovoi oli vispattu mango-babassu-kookosvoi ja siinä on vähän erilainen tuntuma kuin vatkatussa karitessa (jos on tuttu). Vähän kuivemman tuntuinen. Babassun ansiosta tämä kuitenkin ikäänkuin sulaa iholle vatkattua karitevoita nopeammin. Tähän halusin jonkun kevyen ja raikkaan tuoksun ja niin tässä on eteerisiä limetin, appelsiinin ja seetrin öljyjä. Jos vaan ehin, niin teen vatkattua karitevoitakin pienillä ylellisillä extroilla höystettynä.

Ja sit oon nyt saanu tehtyä nestesaippuaa jo yritykset kaksi ja kolmekin. Toinen yritys oli jo onnistunut ja se on tekeytymässä samoin kuin juuri valmistunut kolmaskin. Nää nestesaippuat on siinä mielessä palasaippuaa näppärämpiä, et ne ovat heti valmiita käytettäväksi, mut käytännössä niitten annetaan n. viikon verran tekeytyä, joka lähinnä vaikuttaa nestesaippuan ulkonäköön: se kirkastuu ja paksuuntuu. Se huono puoli taas palasaippuoihin verrattuna, et näitten tekemiseen menee ihan älyttömästi aktiivista aikaa, esimerkiksi tämän kolmannen erän keittämiseen, josta selvisin jo alkukankeuksitta, meni aikaa arviolta seittemän tuntia. Ja se ei oo vielä edes pullotettu.

Ja nyt kun miulla on monta uutta tuotetta, niin joku varmasti ihmettelee, et onko nää turvallisuusarvioitu. Mie voin kertoa, että kyllä ne on. Kuvia miun piti ottaa, mut toistuvasti koko viikonlopun unohin pokkarin tietokonepöydälle, kun olin pajalle lähössä. Jospa huomenna muistaisin. Nää tulevat on miun ekat myyjäiset ja mie en yhtään tiiä, et kuinka paljon sinne pitäs tuotteita varata. Eihän ne kestäkään ku neljä tuntia. Toivottavasti tuotteita ei kuitenkaan oo liian vähän.

Nestesaippua: ensimmäinen yritys

Miulla on ollut pitkään mielessä nestesaippuan tekeminen öljyistä. Miulla on jopa turvallisuusarviointi nestesaippualle, mut en oo vielä ehtinyt tuon saippuan tekoa kokeilemaan ennen. Tänään oli lastenvahteja paikalla ja pääsin kokeilemaan. Kaapissa oli puoli litraa glyseriiniä ja olin lukenut, että glyseriinimetodi on helppo ja nopea tapa tehdä nestesaippuaa.

Laskin saippualaskurilla reseptin, jossa oli 25 % kookosta ja 75 % oliivia. Kaikki alkoi hyvin, sulatin rasvat ja sain glyseriininkin jossain vaiheessa niin kuumaksi, että kaliumlipeä siihen liukeni. Sitten sekasin vaan ja sekoittelemaan, kunnes jossain vaiheessa sauvasekoitin jämähti kiinni. Näin kaiketi kuului käydäkin, mutta sen jälkeen massa ei enää yhtäkkiä ollutkaan oikean näköistä ja sekoittelin ja sekoittelin tuntikaupalla. Katsoin eri ohjeista ja kaikissa sen massan piti olla suunnilleen toffeen väristä tässä vaiheessa. Miulla massa oli valkoista ja se kyllä vähän paksuni sekoitettaessa ja siitä nousi ilmaan saippuakuplia joka vispilän sekoittamalla. Ihan kuin jostain lastenohjelmasta, jossa noitakeitoksesta nousee kuplia! Vatkasin ja vatkasin massaa ja väistelin saippuakuplia ja massa (jota oli noin litra!) alkoi tulla yli 3,5 litran haudutuspadasta. Ei siis kuohua, vaan kaiketi vatkasin siihen niin paljon ilmaa, että se "kasvoi". Lopulta kaivoin taas sauvasekoittimen esiin ja surauttelin vähän aikaa. Ilma lähti massasta ja pata oli taas puolillaan. Paksuus jotain kinuskikastikkeen tasoa. Päätin, että nyt en jaksa enää, otin Crockpotin pois päältä ja poistuin pajalta.

Illalla menin katsomaan, miltä keitos näyttää ja semmosta paksua mössöä se oli. Pohjalta se näytti hieman siltä, miltä sen kaikkien ohjeiden mukaan kuuluikin näyttää, eli läpikuultavan kultaiselta paksulta tahnalta. Mutta päältä se näytti puoliksi sulaneelta toffeelta. Laitoin haudutuspadan päälle ja annoin mömmön sulaa. Sellaista vaalean ruskeaa paksua kiisseliä se oli sulettuaan. Laitoin lusikallisen tahnaa mittakulhoon ja lisäsin sekaan muutaman lusikallisen kiehuvaa vettä. Ei se oikeen millään meinannu sinne liueta, mut rautaoksidijäämät mittapurkin seinämistä lähti heti - ne, jotka ei ollu lähteny kahessa perättäisessä pesussa astianpesukoneessa ja niitten jälkeisessä käsitiskissä. Jaaha, tuli mieleen, et mikäköhän tän liuoksen pH-arvo on tuolla pesuteholla ja mittasin sitä pH-paperilla, mut ei se sen kummempaa arvoa näyttänyt kuin n. 8,5. Uskaltaa siis pestä käsiä. 

Lantrasin viiden litran kanisterin suunnilleen puolilleen vettä ja saippuatahnaa ja ajattelin, et voihan tällä vaikka lattioita pestä. Aika komeesti tuo kuitenki vaahtoo. Tai ehkä kylpyveteen. Tai astioiden pesuun. Tai ihan mihin vaan. Ei tää nyt ihan putkeen menny. Mietin ja mietin ja luin kirjasta ja netistä ja yritin selvittää, et mikä meni pieleen, etten kämmäisi samalla tavalla uudestaan. Lopulta luulen, että syykin selvisi. Palasaippuaa tehdessä reseptiin lasketaan ylirasvoitus, jolloin saippuassa on enemmän öljyjä kuin lipeä voi saippuoida. Tähän tottuneena laskin reseptiin viiden prosentin ylirasvoituksen ja siinä menin vikaan (toki ilmeisesti nestesaippuaa voi tehdä myös ylirasvoituksella, mut sitä ei ihan aloittelijoille suositella). Nestesaippuassa tehdään toisinpäin eli käytetään negatiivista ylirasvoitusta, ts. alirasvoitusta, jolloin lipeää on enemmän kuin rasvoja saippuoitavana. Ylimääräinen emäksisyys neutraloidaan lopuksi jollain happamalla, esimerkiksi sitruuna- tai boorihapolla. Ylirasvoituksen lisäksi reseptissäni oli paljon oliiviöljyä, joka nestesaippuassa vaatii pidempää keittelyaikaa kuin esimerkiksi kookosöljy.

Mutta en aio lannistua tästä. Laitoin uuden erän jo tulemaan ja se näyttää ihan siltä kuin sen tässä vaiheessa kuuluukin näyttää. Niin ja tietenkin piti kertoa, että millainen pesutuntuma tuossa nestesaippuassa oli: se oli ihana eikä voi kuuna päivänä verrata yhteenkään kaupan "nestesaippuaan" (jotka eivät siis oikeasti ole edes saippuaa - eli saippuoituja öljyjä - vaan vettä, jonka seassa on tensidejä, emulgointiaineita, paksuntajia...).

Vaihtelu virkistää

Uusien tekniikoiden opettelu jos joku piristää mieltä. Koskaan ennen en oo saippuasta kuppikakkuja tehnyt, ja oikeita, syötäviäkin, vain kerran. Mut tää oli tosi kivaa! Tuoksuna alaosassa syvä suklaantuoksu ja pursotuksessa vanilja. Alaosa on värjätty kaakaojauheella ja päälle on myös ripoteltu kaakaojauhetta. Lisäksi pistin kerrosten väliin pilkottamaan aiemmin tekemiäni saippualehtiä. Tuo kyseinen vaniljatuoksu on aiemmin tehnyt miun saippuasta Emmentalin väristä, niin lisäsin siihen hieman titaanidioksidia. Lisäksi koko saippuassa on tuntuman parantamiseksi kaoliinisavea.

Ekalla kerralla oli hieman vaikea arvioida saippuan määrää pursotusta varten - siitä jäi varmaan puolet yli. Eihän sitä hukkaakaan voi heittää ja kun tää kerran kivaa oli, niin tein sitten saippuamarenkeja.

Tässä alempana aiemmin tekemääni viikunan ja ruskean sokerin tuoksuista saippuaa. Ihana tuoksu tuokin. Jospa huomenna pääsisin kurkistamaan tuon sisälle. Tänään se oli vielä liian pehmeä leikattavaksi.

En oikeestaan koskaan ajatellut, että noita kuppikakkusaippuoita tekisin (vaikka maailmalla niitä paljon näkeekin!), mut niitten tekeminen oli  niin  hauskaa, et niitä tullaan varmaan näkemään lisääkin.

Päivä, jolloin oikein mikään ei tuntunut luistavan

Toissailtana kävin taas tekemässä saippuaa. Tarkotus oli laittaa ainakin kolme erää tulemaan, mut jätin suosiolla yhteen erään, kun mikään ei tuntunut onnistuvan.

Meni varmaan tunti, että lähes pyörin vaan ympyrää ja tein sekalaista pöhellystä: viimeistelin muutamia vanhoja saippuoita (siis siistin reunoja kuorimaveitsellä, yms.), tungin puita takkaan (miun paja lämpiää pönttöuunin avustamana), availin konetta (pajalla on vanha pöytäkone) ja saippuanteko-ohjelmaa ja lisäsin edellisenä päivänä kuriirin tuoman lähetyksen järjestelmään eränumeroineen, pähkäilin, mitä saippuaa tekisin ja nyt kun päätin tehdä ilman palmua, niin miten vanhoja reseptejä muuttaisin, tulostin muutaman kääreen ja pyörin lisää ympyrää. Lopulta sain aikaiseksi alottaa saippuan tekemisen ja ajattelin tehdä Hedelmätarhaa sekä Pehkoa, kun ne nyt on eniten vähissä ja ollut niitä suosituimpia.


Viritin reseptit valmiiksi uusiin muotteihin sovitettuna ja aloin lipeän sekoittelun. Eka meni hyvin Hedelmätarhaa varten, mutta toiseen, eli Pehkoon, laitoin taas yrttihaudukkeen nokkosista ja kun se oli vihdoin jäähtynyt miun mielestä riittävästi ja lisäsin siihen lipeän ja vähän aikaa sekoitin, nii se kuohu yli. Onneks sekotan nää ulkona oven raosta. Kävin heittämässä parikymmentä litraa hapanta vettä päälle. Onneks oli kiveys alla, ettei ainakaan ihan suoraan mennyt maahan. Ja onneks ei mistään isosta määrästä ollut kyse. Niin, näinhän siinä kävi joskus muulloinkin. Milloinkohan sitä oppisi. Laitoin loput seoksesta hyllylle jäähtymään.

Aloin laittaa Hedelmätarhaa varten rasvoja sulamaan, kun huomasin, et edellinen kookosöljy loppu kesken ja piti avata kuriirin tuoma uusi pakkaus. Ja  kappas vaan, yheksän kiloa kookosöljyä olikin pakattu kanisteriin, jossa on semmonen teelusikan mentävä suuaukko. Takassa ei olleet puut vielä syttyneet parin yrittämän jälkeen, joten sen päällinenkin öljyn sulattamista varten oli kylmä. Onneks miulla on iso lavuaari, joten se täyteen niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee ja kanisteri sinne. Vartin päästä sain juuri ja juuri kanisteria kääntelemällä lirutettua puuttuvan määrän kookosöljyä. Tuo kanisteri on muuten  muotoiltu vielä sillä tavalla, että sieltä ei vahingossakaan pääse valumaan kaikki öljyt pois, jos tuo nyt vahingossa sattuisi kaatumaan. Muistin laittaa kanisterin takas lavuaariin, jotta öljyä sulais myös seuraavaa saippuaa varten. Laitoin loput kovat rasvat sulamaan kookosöljyn kanssa ja menin kääreyttämään (onkohan kääreen laittamiselle olemassa jotain sanaa?) muutaman suolasaippuan.

Tästä valui saippuat yli.

Suolasaippuoiden valmistuttua mittasin tuoksun ja värit kannuihin ja sekoitin värit valmiiksi veteen, jotta ne olisi sitten nopea vain surauttaa sekasin, kun kaadan taikinan kannuun. Valmistelin muotin saippuaa varten. Kun kovat rasvat olivat sulaneet, kippasin ne sekoituskulhoon ja mittasin juoksevat rasvat sekaan. Yritin tässä välissä ehkä noin kolme kertaa saada puita syttymään takassa, taisivat olla hieman märkiä. Lipeä rasvojen sekaan ja pikaiset surauttelut sauvasekottimella, tuoksut sekaan ja kaatamaan värikippoihin. Ei siitä onneks kovin paljoa mennyt ohi.

Miulla on tilapula tuolla pajalla ja käytännössä miun varsinainen työskentelytila oli täynnä näitä kippoja ja kuppeja ja vaakaa ja crockpotia ja ties mitä härpäkettä. Miulla on myös ekstrapöytä, mut kun hyllytila on täynnä kypsyviä saippuoita ja saippuoita on riittänyt, niin niitä on pitänyt levittää pöydällekin kypsymään (onneks saan ens viikon alussa 80 saippuaa pois "tieltä" pyörimästä, niin mahtuu näitä taas jonnekin). Johonkinhan se muotti olis  pistettävä, et saisin taikinan sinne kaadettua. Onneks tuo muotti oli niin pitkä, et se mahtuu lavuaarin päälle päästä päähän, mut... Siinähän oli se kookosöljykanisteri! Siinä oli kyllä sopiva laakea pinta ja siihenhän sen muotin sai laitettua. Ei muuta kuin kaatamaan erivärisiä taikinoita muottiin. Siinä kaadellessa alkoi kuulua pientä tiputtelua. Ja en muistanut, et tää kyseinen muotti pitää vuorata eri tavalla kuin muut ja nyt siis saippua vuosi yhestä kulmasta. Tätä ihmetellessä liikutin muottia ja siinä ohessa toisesta päästä levis varmaan muutaman desin verran saippuataikinaa lattialle. Vuoto onneks loppuu nopeasti, kun saippua alkaa paksuuntua. Väkisin tilaa muotille muualta ja loput taikinat sekaan, pieni lastan pyörähdys muotissa, pintakuviointi ja muotti muualle oottelemaan.

Ajattelin ylikuohunutta lipeäliuosta hyllyssä ja seuraavaa saippuaa. Mukautin reseptin mukaoikeaksi katsomiini muotteihin ja suunnittelin aloittavani kovien rasvojen sulattamisen. Kurkkasin takkaan - se oli vihdoin syttynyt! Menin katsomaan kookosöljyä ja vesi lavuaarissa oli jäähtynyt eli se siitä sitten. Aloin siirtämään likaisia astioita koriin (kiikutan likaiset pajalta yläkertaan tiskattavaksi koneessa) ja nappasin ajatuksissani paljain käsin kiinni sihvilästä, jonka läpi olin hieman aiemmin laskenut lipeäliuoksen. Onneks miulla on etikkapullo aina tiskialtaan reunalla tällasten tilanteiden varalta, lorautin siitä ja selvisin säikähyksellä.    Kello oli varmaan jo ties mitä ja ajattelin, että käärin ja pakkaan lähetettäväksi muutaman saippuan nopeasti ja lähen nukkumaan.

Kattelin käärittäviä ja pakattavia saippuoita ja kaivelin kääreitä kansiosta ja tietokoneelta ja tulostin, kun huomasin, et enhän oo noita yhenlaisia saippuoita ennen myynytkään ja eihän miulla oo siihen vielä käärettä missään. Ei kun resepti ja allergeenitiedot ja -laskuri esille ja allergeeneja laskemaan ja käärettä tekemään.

Joskus seuraavan vuorokauden puolella sain lopulta kaiken valmiiksi. Niin, siis miehän teen tätä sivutoimisesti hoitovapaan ohessa ja miehen ollessa päivätöissä nää miun kokkailut on arkisin hyvin iltapainotteisia. Ohessa muutama kuva tuon illan tuotoksesta tuoreena muotissa ja seuraavana iltana päätypalat leikattuina.

Niin ja miksi kirjoitin tuonne, että muokkasin Pehko-reseptin mukaoikeaksi katsomiini muotteihin: seuraavana päivänä vasta kun taikina oli valmista, huomasin, että resepti oli muokattu pienempiä muotteja varten kuin mitkä muotit olin jo valmistellut.

Saippua pois halosta ennen leikkaamista.

Kurkistus toiseen päähän.

Toinen pääty leikkaamattomana.

Kurkistus toiseenkin päätyyn.

Tuotteiden pakkaaminen

Mitäköhän näitten pakkausten kanssa nyt tekis? Tää tuotteiden pakkaminen on miusta ehkä kaikkein pähkäillyttävintä tässä. Mie en ihan täysin oo tyytyväinen noitten pakkauskääreitten luukkiin. Tarkotus ois, että pakkaus ois luonnonläheinen ja yksinkertanen. Käytännössä tekstit ja kuvat ovat vain mustia, koska tulostan kaiken kotona omalla tulostimella, joka tulostaa vain mustaa. Haaveissa sitten joskus uus tulostin.

Kun tein ekan kerran Pehko-saippuoita, ajattelin etukäteen, et kyllä, haluan ne pyöreiksi, jotta ne erottaa muista saippuoista helposti. Kyllähän ne pyöreät erottuu. Eipä käyny kertaakaan mielessä miettiä etukäteen, että miten ne pitäisi pakata. Ensimmäinen erä kun valmistui ja yritin sovittaa ns. sikarikäärettä saippuan ympärille, tajusin, että eihän siitä tuu yhtään mitään. Löysin askartelulaatikosta erän silkkipaperia ja vääntelin ja kääntelin sitä saippuan ympärille vahingossa hajottaen varmaankin kymmenen palaa ennen kuin sain jotenkin järkevän paketista. Tarra-arkkeja ostin lähikaupasta laatikollisen ja siitä sain tulostettua tarrat, jolla saan silkkipaperit kiinni. Lisätiedot kiinni irralliseen paperiin ja narulla pakettiin kiinni. Tällä ollaan menty, mut nyt alkaa paperit olemaan niin lopussa ja uusia pitää tilata, niin ehkäpä tilaan sellaista, joka miellyttää väriltään enemmän omaa silmää.

Ja yritän yhtenäistää tässä samalla kaikkien tuotteiden ulkoasua, että ne selkeästi tulevat kaikki samasta paikasta. Eli pieniä muutoksia tuotteiden ulkonäköön / pakkaukseen saattaa olla luvassa. Samoin lokakuun alusta on pitänyt niin kiirettä, että aion nyt hommata jostain valtavan läjän samankokosia muotteja. Helpottaa sitä pakkaamistakin, kun samankokoinen kääre käy kaikkiin saippuoihin.

Yksi kuva vielä, jossa allekirjoittanut yritti ottaa itsestään kuvan lipeän sekoitusta varten varustautuneena. Huulivoiteet tehdään sitten erilaisissa pukimissa. Tuolla puhelimella on muuten käsittämättömän vaikea osua siihen näppää kuva -painikkeeseen, jos yrittää ihtiä kuvata.

P.S. Pakkasin laatikollisen saippuoita ja huulivoiteita matkaamaan Haapajärvelle lahjatavaraliike Pimpulaan. Jos olet lähettyvillä, niin käypä kurkkaamassa, mitä kaikenlaisia ihanuuksia sieltä löytyy. Itse katsoin näkymiä Handmade by Heini -blogista ja näytti oikein mielenkiintoiselta paikalta :) .

Marraskuu ja viikset

Marraskuu alkaa tänään ja ehkäpä joidenkin perheessä myös Movember. Jos viikset kuuluvat mielestäsi marraskuuhun, niin tässäpä pieni resepti viiksien muotoilemiseksi.

Viiksivaha
3 osaa mehiläisvahaa
2 osaa vaseliinia

Sulata mehiläisvaha vesihauteessa ja sekoita vaseliini juoksevan mehiläisvahan sekaan. Purkita ja jäähdytä.

Jos vaha on makuusi liian kovaa, voit sulattaa sen ja lisätä hieman vaseliinia. Mikäli vaha tuntuu liian pehmeältä, sulata ja lisää mehiläisvahaa. Tässä ohjeessa ei ole vettä, joten se säilyy mehiläisvahan tuoreudesta riippuen vuoden tai parikin.

Tunnustan, etten ole vielä tätä kokeillut, mutta jos meidän talouteen saadaan pitkät viikset, niin kyllähän se on vaha tehtävä.

Kommentti vielä ohjeeseen, että vaseliinihan ei varsinaisesti ole luonnontuote, mutta jos itse lähtisin viiksivahaa täysin luonnontuotteista kehittämään, niin kokeilisin ensin sulattamalla 70 % mehiläisvahaa ja 30 % oliivi- tai jotain muuta öljyä ja sitten purkittamalla.

Voittaja on selvinnyt!

Arvonta on juuri ratkennut ja voittaja selvinnyt oivan onnettaremme avustamana. Voittajalle on ilmoitettu sähköpostitse juuri äsken. Onnea voittajalle!

Kiitoksena osallistumisesta koodilla ARVONTA100 -10% kaikista tuotteista verkkokaupassa tämän viikon loppuun.

Askel ekompaan

Se on se palmuöljy. Se on tosi hyvä öljy saippuantekoon: se antaa kovuutta saippualle, vaahtoakin hieman ja on paljon ystävällisempi iholle kuin esimerkiksi kookos (joka kyllä muuten on myös huippuhyvä saippuaöljy). Siinä on vaan muutama huono puoli: mie oon tilannu sen käytännössä aina ulkomailta, koska sieltä saan varmasti "kestävää" palmuöljyä (ks. Roundtable on Sustainable Palm Oil) ja vaikka se onkin kestävää, niin sitä silti käytetään maailmassa liikaa - niin, ja se ulkomailta tilaaminen (käytännössä mie kuitenkin tilaan arviolta 80 % raaka-aineista ulkomailta, mut ei nuo raaka-aineet kuitenkaan koskaan lopu samaan aikaan ja sit pitää laittaa yhen aineen takia uutta tilausta). Yhen saippuantekijän kääntyminen ei maailmaa pelasta, mut ainakin voin sen verran tehdä omalta osaltani.

Jaa-a. Jos palmuöljy on pois pelistä, niin mitäs sen tilalle sitten? Mielellään jotain ekologista, kotimaista, ehkä jopa paikallista. Mie oon tässä hetken testaillut rypsiöljyä, kylmäpuristettua ja kotimaista. Se on osoittautunut oikein toimivaks saippuoissa ja koska on mahdollista, niin ajattelin ottaa sitä käyttööni luomulaatuisena. Ihan jokaiseen saippuaan en ehkä värin takia sitä laita (esimerkiksi Hedelmätarha voisi näyttää hieman toiselta rypsiöljyyn tehtynä), mutta esimerkiksi Mehtä-saippuoihin se sopisi jo ajatuksenkin puolesta. Ajattelin joskus, että miulla on pitkä matka siihen, että pääsen käyttämään luomulaatuisia öljyjä saippuoissa, mut nytpä saan luomusisältöä saippuoihin!

Isot tilaukset on pitänyt miuta kiireisenä, mut teen kaikkeni saadakseni tuotteita lisää kauppaan asti ja yritän jossain välissä kehittää uuttakin :) .

Muistakaahan käyä osallistumassa arvontaan joko Facebookissa tai laittamalla postia nimellä varustettuna osoitteeseen saippuat@vuotar.fi!

Kuva stock.xchng / vikush

Kahvinpurujen hyötykäyttö

Hain hiljattain inspiraatiota Elaine Stavertin kirjasta Beauty Masks & Scrubs. Siellä oli vinkki kahvinpurujen käyttöön: sekoita kahvin purujen sekaan tilkka ruokaöljyä ja käytä kuorintana vartalolle tai käsiisi. Keittiössä ne purut kun usein on, niin käsien kuorinta tiskialtaan äärellä on helppoa.

Sekoitin arviolta seitsemän osaa kahviporoja ja yhden osan öljyä ja hieroin käsiini. Kirjassa mainittiin vain ruokaöljy ja itsellä lähin pullo oli puristemassaoliiviöljyä (eli sitä halpisoliiviöljyä), niin sitä käytin. Ihanan pehmeät käsistä tulivat ja aion kyllä kuoria kädet tällä uudestaankin. Ja suosittelen kokeilemaan!

Muistakaahan osallistua arvontaan joko Facebookissa tai lähettämällä sähköpostia saippuat@vuotar.fi.

Kuva Stock.xchng / sveres

Nyt se alkaa - arvonta!

Lupailin hiljattain Facebookissa ensimmäisen sadan tykkääjän rajan rikkouduttua arvontaa ja nyt sitä saa! Onnettomasti onnistunut kuva sai mustavalkoisen värityksen kahdesta syystä: koska kuva oli väreiltään kamala ja koska arvonnan voittaja saa itse vaikuttaa tuotteiden väreihin. Osallistumisaikaa on 31.10.2012 klo 21 saakka ja osallistua voit Facebookin kautta tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen saippuat@vuotar.fi vaikkapa otsikolla Arvonta. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla.

Suolasaippuan tuoksuvaihtoehtoja ovat saippuantuoksuinen (ts. tuoksuton), sitruuna-rosmariini-piparminttu sekä appelsiini-pelargonia-patsuli. Huulivoiteen voi valita verkkokaupassa olevasta valikoimasta ja uutuustuotteen tuoksuvaihtoehdoiksi tarjoan seuraavia: kurkku, hedelmätarha, santelipuu, laventeli, limetti ja tuoksuton.

Verkkopankkipainikkeet

Kaupasta löytyy vihdoin verkkopankkipainikkeet. Lisäksi Facebook-sivuille on tullut niin paljon tykkäyksiä, että miusta miulla on oikeastaan velvollisuus pitää pieni arvonta. Siitä lisää tällä viikolla.

Hiljasta on ollut blogissa vähän aikaa, mutta pajalla olenkin häärännyt enemmän. Enempiä höpöttelemättä muutama kuva (sitä kun kattoo suojalasien läpi aina välillä, niin ei huomaakaan, et kameran - siis puhelimen - linssissä on likaa).

Omena-kanelisaippuaa halossa.

Miusta tässä on tyytymätön naama.

Ns.  OMH-saippuaa eli kauraa, maitoa ja hunajaa (oatmeal, milk &  honey).  Ihan vasta muottiin kaadettuna. Siellä se saa muhia huomiseen.

Tuli taas tehtyä saippuaa

Miulla meni pitkään tässä loppukesällä ja syksyllä, et en oikeen saanu kunnolla tehtyä noita saippuoita, pelkkää huulirasvaa, enkä oo hirveesti kehannu mainostaakaan, kun tuntuu, et kaupassa on vain paria laatua ja jokaista ehkä pari jälellä.  No, nyt oon kuitenki petrannu ja oon kolmena päivänä tällä viikolla käyny tekemässä saippuaa. Nyt on tulossa taas Urjan puita (sitrusten tuoksuista saippuaa), lisäksi loputkin miun suunnitellusta suolakuutiotriosta on kypsymässä (vihreistä olikin kuva jo aiemmassa postauksessa ja naamiksessa, mutta nyt on tulossa myös valkoista tuoksutonta sekä vaaleanpunaista appelsiinin, pelargonian ja patsulin eteerisillä öljyillä tuoksutettua) ja ensimmäinen satsi joulusaippuaa.

Joulusaippuaa ehtii vielä tilata isommankin määrän. Jouluisia tuoksuja on valittavana tuo aiemmin mainittu glögin tuoksu, lisäksi omena-kaneli, suklaa ja (ihan miun lemppari näistä) viikuna ja ruskea sokeri. Ja mielikuvitustakin voi käyttää, esimerkiksi piparminttuöljystä ja suklaasta saa ihanan minttusuklaisen tuoksun. Miulla on myös tuloillaan pieni päivitys turvallisuusarviointiin, kun on suunnitelmissa tehdä myös luonnontuoksuilla tuoksutettu joulusaippua. Turvallisuusarvioitsijan suunnalla valmistaudutaan jo ensi kesän haasteisiin, niin tämä on toistaiseksi vielä työn alla.

Ja huulivoiteista mie nyt poistin kokonaan kaikki tavalliset. Jätin luomut ja lisäsin valikoimaan kolme uutta luomumakua: appelsiini, sitruuna ja piparminttu. Luomumakuja huulivoiteisiin on siis yhteensä nyt kuusi, eli ananas, appelsiini, piparminttu, sitruuna, suklaa ja vaapukka.

Päivän kuvituksena sertifikaatti, jonka sain elokuussa. Guild of Craft Soap & Toiletry Makers on eurooppalaisten kosmetiikan tekijöitten kilta, jonka tarkoituksena on tuoda yleiseen tietoisuuteen saippuan ja kosmetiikan tekemiseen liittyvää lainsäädäntöä. Killan jäsenen tulee noudattaa lakia ja jäsenellä tulee olla voimassaoleva vastuuvakuutus. Toistaiseksi jäsenistö näyttää sivustolla olevalla listalla äkkiseltään hyvin britiltä, mutta näytti sieltä Vuottaren lisäksi löytyvän ainakin yksi norjalainen saippuakauppa. Saatoin ehkä nähdä joukossa jonkun ranskalaisenkin.

Karvat pois langalla?

Mie lueskelen aika paljon kosmetiikan valmistukseen ja kauneudenhoitoon liittyviä blogeja. Tänään automatkalla luin LisaLise-blogia. Aiheena uusimmassa postauksessa oli ihokarvojen poisto rihmalla.

Pakkohan tätä oli heti kotiin päästyä kokeilla. Muutaman pienen nipistyksen onnistuin saamaan viiden minuutin yrittämällä. Pitää kyllä kokeilla uudestaankin. 

Lyhyesti siis: tee langasta viivottimen (?!) kokoinen lenkki ja kierrä se keskeltä viisi kertaa niin, että se muodostaa kahdeksikon, joista toinen puoli on vasemman ja toinen oikean kätesi etusormen ja peukalon välissä (käy katsomassa esimerkkikuvat alkuperäisestä tekstistä). Vie tämä "karvanpoistaja" kohtaan, josta haluat karvoja poistaa ja avaa ja sulje sormia vuorotellen. Näin karvoja tulisi olla mahdollista poistaa peräti rivi kerrallaan.

Onnistuuko?

Eurooppalainen kaakaovoi

Hmph. Sain vastauksen kahen vaalean kaakaovoin alkuperästä tukkurilta. Jep, kuten otsikko sanoo, niin vastaus oli, että se kaakaovoi tulee Euroopasta. Kyllähän jokainen tietää, ettei Euroopassa kaakaovoita tuoteta. Tukkuri kertoi viestissään, että kaakaovoi puhdistetaan Euroopassa ja tämän vuoksi EU:n lakien mukaan voidaan sanoa, että tuote tulee Euroopasta. Antoi vielä esimerkin, että jos ostan oliiveja Israelista ja puristutan ne öljyksi Italiassa, niin tuotetietoihin pitää kirjoittaa, että tuote on peräisin Italiasta. Tarkempaa tietoa kaakaovoin alkuperästä en saa "yrityksen suojaamiseksi".

Muistelen, että olisin jostain tuon tukkurin paketista joskus lukenut, että alkuperämaa on Alankomaat. Onko siitä sitten apua? Ensimmäisissä Googlen hakutuloksissa sanotaan, että Alankomaat on portti lähes kaikille EU:hun saapuville kosmetiikan raaka-aineksi käytettäville öljyille ja rasvoille. Mie lopetan tällä kertaa tän kaakaovoin alkuperän selvittämisen tähän ja mietin uuestaan asiaa siinä vaiheessa, kun ei tarttee yhtä tarkkaan laskea, että mistä tilaa mitäkin ja millä toimituskuluilla.

Tein eilen ehkä universumin ruminta saippuaa. Oikeestaan en ees tiiä vielä, et tuliko siitä ruma vai ei, mut pahoin pelkään. Tuoksuöljy tuoksui pullosta suoraan nuuskuteltuna (mitä ei siis pitäisi tehdä) terästetyltä glögiltä, mutta aika näyttää, miten tuoksu muuttuu saippuan kypsyessä. Laitan kuvia ja ennakkotilausmahdollisuuden kauppaan, kunhan pääsen leikkaamaan ja punnitsemaan paloja.

Eilen kuorin myös toissailtaisia tuotoksia muoteistaan, tällä kertaa tuoksuttomia suolasaippuakuutioita. Kas tässä kuva.

Kaakaovoi

Helsingin sanomissa oli hiljattain Elina Hirvosen kolumni kaakaovoista. Mie en paljon suklaata syö, mutta tää kaakaovoi koskettaa miutakin. Käytänhän mie sitä saippuoissa ja huulivoiteissa. Kaakaovoi on oikein loistava rasva kosmetiikassa ja erityisen hyvin se sopii Suomen talveen, koska se tekee iholle pakkaselta ja viimalta suojaavan kerroksen.

Miulla on käytössä kolmea erilaista kaakaovoita, joita käytän: tavallista, jota käytän saippuoihin, vaaleaa, puhdistettua luomukaakaovoita ja kylmäpuristettua, tummaa, suodattamatonta luomukaakaovoita. Kahta jälkimmäistä käytän huulivoiteisiin ja jälkimmäistä pääasiassa vain suklaaversioon. Ihan rehellisesti, mie en muista, et oisin selvittäny näitten alkuperää kauheesti. Sen tiesin kyllä, että vaalea luomukaakaovoi tulee valvotulta tilalta. Tummasta kaakaovoista sain nopeasti selville, että se tulee Keniasta ja tilalta, jossa viljelijöille maksetaan reilu hinta tuotteesta. Laitoin vielä tukkurilleni kyselyä kaakaovoin alkuperästä. Laitan lisätietoa heti kun saan vastauksen.

Kauppaan laitoin uuden erän Yrttiruukku-saippuaa. Uusin satsi on buustattu vuohenmaidolla. Käytin kolme palaa pikaisesti vaa'alla eilen pajalla ja sain näiden palojen painojen keskiarvoksi huikeat 163,5 grammaa.

Eilen illalla olin taas pajalla ja sinne oli jostain ilmestynyt jättimäisiä ampiaisia. Miut tuntevat tietää, et mie kammoon ampiaisia ihan kamalasti ja pakko oli kuitenkin hommia päästä tekemään. Kaks mie onnistuin läiskäämään ja kolmas surraili ympäriinsä. Vähän jännitti kävellä lipeäkannu kädessä ja miettiä, et mitä tapahtuu, jos se tulee miuta siinä tilanteessa ahistelee. Ekalla yrityksellä lipeäliuos käsissä se oli jo tulossa miun kimppuun (ne ihan oikeesti pistää miuta varmaan joka kesä, vaikka tilanteissa en koskaan oo niille mitään tehny!) ja oli pakko mennä karkuun. Tokalla yrityksellä reitti oli selvä ja pienessä paniikissa sain hommat tehtyä loppuun. Tai melkein kaikki hommat: oli tarkotus testata yhtä uutta ideaa, mut sen jätin suosiolla ampparin uhkaamana seuraavaan kertaan.

Konjac-sieni

Posti toi tänään kaukaa maailmalta tilaamani konjac-sienen. Mie en ollu tämmösestä ihmeestä ennen kuullutkaan kuin vasta pari viikkoa sitten ja ajattelin, että tää on pakko kokeilla.

Konjac-pesusienet valmistetaan 100-prosenttisesta kasvikuidusta ja ne ovat täysin biohajoavia. Niiden alkuperä on miun ymmärtääkseni Japanissa. Jostain olin lukevinani, että alkuperäinen tarkoitus on ollut vauvan pyllyjen pesuun, mutta nyt niitä käytetään kasvojen ja vartalon hellistä hellimpään pesuun ja kuorintaan.

Miun konjac-sieni tuli tämmöisessä pakkauksessa. Otin sen pois pakkauksesta ja sehän oli kuin täysin kivikovaks kuivahtanut leivänkannikka.

Konjac-sieni kastellaan ennen käyttöä ja käytön jälkeen jätetään kuivumaan. Tää sieni tosiaan imi vettä kuin sieni ja kasvoi valtavasti kastuttuaan. Tulee heti mieleen, et pitääpä seurailla, miten kauan tuolla menee kuivumiseen. On semmonen mikrobiologinen seikka kuin mikrobit, jotka varmasti viihtyvät tuommoisessa märässä sienessä. Mut pianhan se nähdään.

Mie ajattelin, et voiko tämmösessä  nyt mitään sen ihmeellisempää olla kuin missä tahansa pesusienessä, mut tää ihan oikeesti tuntu erilaiselta - kuin myös todella hellävaraiselta. Kokeilin tän ekan kerran pelkän veden kanssa ja pehmeää hierontaa tää tarjos. Sientä painellessa hiljaakin se rutisee.

Ajattelin, että kokeilen tätä nyt vähän aikaa käytössä. Jospa laittaisin sit vaikka kyselyä maailmalle.

Tänään taas pajalle ja sitten semmonen ilonen hymiö :) ,